Kuviokelluntaa ihanimmalla tuntsarilla!

Voii miten hyvä fiilis mulla on vieläkin! Ilmeenäni listan nähdessäni oli aika leveä hymy! Sain siis Pandan, jolla kisoihinkin olen menossa. Mä ajattelin itseksieni, että luultavasti saan kyllä Pandan kisoihin treenatakseni. Halusin haastaa itseni. "Kuinka hyvin osaan ratsastaa ruunaa, jos teen kaikkeni?" Vaikka olen kuullut paljon kehuja siitä miten hyvin Panda mun alla kulkee niin itse en ole ollut tunnin jälkeen kuitenkaan pilvilinnoissa vaikka tyytyväinen tokikin. Maanantain tunnin jälkeen olin pilvilinnoissa ja korkealla siellä. 

Tajusin ihan uusia ihan päivänselviä asioita, mutta myös tarpeellisia uusia vinkkejä. Tunti perustui kouluohjelmaan, ja otimme siitä osia. Aloitimme heti alkuverkalla, jossa piti muistaa liikennesäännöt ratsailla sekä suoruutta, taipuisuutta ja asetusta sekä tietenkin tahtia ja tempoa. Teimme siis puolirataleikka-voltti, puolirataleikkaa-voltti. Itse aluksi volteilla keskityin ulkoapuihin ja voltin muotoon enkä yrittänytkään taivutella Pandaa heti. Otin kerrankin ohjan kunnolla käteen, mutta Panda tyylinsä mukaisesti oli vähän "nyrpeä" ja ennemminkin juoksi apuja pakoon. Annika sanoi, että Pandaa saa ratsastaa pidemmällä ohjalla varsinkin verryteltäessä. Heti Panda otti apuja vastaan tyytyväisemmin ja alkoi myös asettua. Tämä oli niin ihana uutinen, ettei toista! Sain irroiteltua Pandaa kuolaimesta ja vähitellen se rentoutui, varsinkin kaarevilla urilla. 

Postauksen kuvat ovat videolta kaapattuja, mutta videotakaan en voi julkaista sillä kuvaaja ei ollut ihan kiinnostunut aiheesta.. :D

Otimme seuraavaksi laukkaa pääty-ympyröillä jättämällä tehtävästä pikkuvoltit pois, eli tulimme aina puolirataleikkaan ja sitten pääty-ympyrä laukassa. Panda oli alusta asti kiva laukassa, mutta parani kokoajan. Mulla paino heittää helposti sisälle ja monet kerrat sitä ollaan kokeiltu poistaa niin, että katson esim.oikeassa kierroksessa ulko olkapääni yli. Tämä on auttanut aika paljonkin hetkellisesti ja saan painon molemmille istuinluille. Pääty-ympyrän muoto oli mulla aika hyvin hanskassa, kun sitä olen yksin tehnyt sekä se on ollut yksi pääaiheista Monnankin valmennuksissa. Välillä ajauduin uralle ja liikaa kulmaan, mutta sitä korjattua muistamalla ulkoavut. Laukoissa Panda oli tosi rennon oloinen ja laukka pyöri mukavasti. Saimme siitä myös kehujakin. Oli aika hieno fiilis, kun laukka tuntui selkäänkin asti siltä, että liike tulee takaa!


Tämän jälkeen aloimme tulla keskihalkaisijalle ja teimme X:n ja I:n väliltä valitsemastaan kohdasta käyntiväistön. Väistöissä ei tullut suurempia ongelmia ja lopuksi sain kehuja hevosen hyvästä suoruudesta. Mun pitää vain tarkasti mennä kohti pistettä=kirjainta, tällälailla toivottavasti väistö pysyy sopivana ei liian jyrkkänä tai loivana. Mulla ongelmana on aloittaa liian jyrkästi ja sitten tuloksena on huono linja. Viimeisimmät väistöt meni tosi hyvin ja liike pysyi tahdikkaana, suoruus oli hyvä. Tulimme näitä molempiin suuntiin ja selvästi väistö oikealle oli vaikemapi, sillä väistö meni liian jyrkästi. 

Tämän jälkeen otimme vielä pidennyksiä ja ette uskokaan miltä ne tuntui! En koskaan ole mennyt kenelläkään noin lennokasta pidennystä! Annikakin yhdessä välissä huikkasi, että miten sä voit pysyä siellä. Se vain oli jotenkin helppoa, kun liike oli tahdikas eikä pomputtava. Panda tuli heti takaisin, kun pyysin ja lähti pidentämään, kun pyysin. Ja loppujen lopuksi pidennysten seurauksena Panda "alkoi" kulkea rehellisesti peräänannossa. Takaosa oli hyvin alla ja ruuna oli edestä tasainen ja hyväksyi tuntuman. Män olin niin ylpeä itsestäni, vaikka se saattaa kuulostaa erittäin itserakkaalta. Mutta se, että sain Pandan peräänantoon. Se ei ole itsestäänselvyys minulle, eikä monelle muulle.  Vaikka en osaa Pandaa ratsastaa kokoajan peräänannossa niin tämä oli jo iso harppaus eteenpäin kehityksessäni.

Jos muuten ihmettelette tuota kuviokellunta sanaa, niin se tarkoittaa koulua. KuRatin väki ja Kauppilan porukka käyttää tuota nimitystä :D

Kohti kisoja!

Ensi viikon lauantaina pääsen osallistumaan jälleen koulukisoihin ja ratsuna toimii ihana Panda. Ohjelmana on aikuisratsastusmerkki 2010. joka sisältää mm.pohkeenväistöt, peruutukset ja vapaan käynnin. Ohjelmana tuo on haasteellisempi mitä olen mennyt, mutta silti sisällöltään tosi kiva! Siinä on kokoajan tekemistä ja ratsastamista, vielä kun sen muistaisi sitten.. Ensimmäisissäni koulukisoissani menin myös Pandalla ja löysinkin tänään videon radasta ja olen sitä nyt muutaman kerran katsonut. Arvion mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mikä näytti hyvältä ja mitä mun pitäisi tavoitella. Toisin kuin Mairen kanssa kisoissa kävi, niin yritän olla turhaa jännittämättä ja nautin ratsastamisesta enkä myöskään yritä liikaa.

Kerron tässä samalla vähän meidän kuulumisia! Lauantaina kävimme maastoilemassa Hiilen ja Hallan samaan tapaan kuin viimeksi. Matka meni käyden kouluohjelmaani läpi Anun kanssa, hänen antaessa vinkkejä ja mielikuvia miltä sen pitäisi tuntua jne. Reissu meni hyvin Ja yllättävän hyvin Hiili meni myös kahden lähellä olevan oripojan ohi, kun asetin vähän ulospäin ja en antanut sille tilaisuutta tehdä mitään typerää. Tilanteessa saattoi myös auttaa se, kun juttelimme kokoajan Anun kanssa, joten myöskään minä en ehtinyt jännittää "apuapua, mitä tapahtuu, mitä mun pitää tehdä???".


Tallille päästyämme nousin Hallan selkään ja menimme treenamaan käytännössä ohjelmaa. Vähän kyllä suppeasti, sillä pohja oli niin "löllö" ettei siinä kaikkea voinut vaatia. Harjoittelimme aluksi suoraa sisääntuloa, joka koitui kohtaloksi Mairen kanssa viime kisoissa. Kun vihdoin tajusin mitä linjaa mun pitää tulla niin tulin kerran koko ohjelman läpi. Muutaman kerran unohdin hetkellisesti, ja sain jatkettua kun Toini tai Anu huikkasi. Eli yllättävän hyvin tuolla pohjalla ja lyhyellä opettelulla.

"Tässä huomaamme miten kokonaisuudessaankin nuorempi ratsukko on rauhallisempi!"

Sunnuntaina kävimme jälleen Hiilellä ja Hallalla maastoilemassa sänkkärin läpi ja jatkaen peltotielle. Peltotiellä aluksi otimme ravia molempiin suuntiin ja seuraavan kerran laukkasimme pelloille päin! Otin Hallaan vähän etäisyyttä ja siinäkin Hiili malttoi täydellisesti vaikka Halla ravailikin 10 metrin päässä. Otin ravin uudelleen ja nostin laukan. Ja kaikki sujui ongelmitta. Hiili laukkasi rennosti ja hyvin kuunnellen apujani. Myöskin tien loppuessa siirtyminen raviin ei ollut ongelma. Ihana Hiili jälleen kerran<3

Maaston jälkeen hyppäsin jälleen Hallan selkään ja harjoittelin muutaman kerran ohjelmaa. Eka kerta meni unohdellen ja lopuksi tulin väärin päin lopputervehdykseen. Olin siis jossain vaiheessa lähtenyt väärään suuntaan.. Otin ohjelman puolivälistä uudestaan ja se taisi mennä unohduksitta. Vähän kyllä jännitti opinko tuota koskaan vaikka aikaakin on toki vielä tuolloin opetella melkein viikko. En edes kiinnittänyt Hallaan kovin paljon huomiota, tarkoitan siis peräänantoa. Keskityin enemmänkin istuntaani ja muistamiseen sekä tarkkoihin teihin (joka oli hieman vaikeaa ilman kirjaimia :D). Loppuverryttelin Hallan vielä eteenalas ja loppukävelin samalla tehden ohjelman käynnissä. Ratsastuksen jälkeen alkoi olla jo pieni kiire, sillä olin luvannut ratsastaa vielä Mairen.



Mä rakastan tätä kuvaa!

Tuuli oli jotain aivan kamalaa sunnuntai-iltana ja tuntui, että maneesi sortuu päälle. Luultavasti tämä myös vaikutti Maireen, sillä tammalla oli HIUKAN virtaa. Tein alkuverkaksi ohjelman alkuosaa eli puolirataleikkaa- voltti, toinen puoli rataleikkaa-voltti. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Maire oli ihan ok, vähän se yritti kiihdyttää suorilla ja ei taipunut vielä volteilla kovin hyvin. Otin väliin myös pidennyksiä lavistäjillä, sekä hain keskiympyrän (20m) muotoa. Kokeilin välillä mennä harjoitusraviin, mutei siitä tullut silloin mitään kun Maire tykitti sataa eteenpäin pää taivaissa. Välillä olisi tehnyt vain mieli kiljua, mutta sitkeästi jatkoin ja välillä sainkin ja osasin ratsastaa hyviäkin pätkiä. Esimerkiksi lisäykset onnistui hyvin, vaikkei hevonen ollutkaan täydellisessä peräänannossa.

Laukoissa Maire oli yllättävän kuulolla, vaikka tempo olikin normaalia matkaavoittavampi. Laukkoja tein pääty-ympyröillä ja lävistäjillä. Ja mielestäni löysinkin aika hyvän pääty-ympyrän tien. Myöskin väistöt oli yksi parhaimmista kohdista, ehkä niiden ollessa käyntiväistöjä->ehdin miettiä muutakin kuin "prrr, soooooooo". Tein muutamaan kertaan ohjelmaa ja unohtelin asioita jälleen. Nyt kuitenkin vain siirtymisten paikkoja ja pienen mietintätauon jälkeen muistin miten tästä jatkettiinkaan. Tähän on todella tarpeeseen kouluvalmennus, jossa toivottavasti saan oman pääni kuntoon sekä sen yhteenpuhaltamisen Mairen kanssa mitä viime treeneissä ja kerroilla on ollut. Ja torstaina siiis pääsenkin Monnan kouluvalkkaan, katsotaan saanko äitin mukaan :)

                                         

Varmaan sä niinku herätit mut?!

Yli odotuksien

Moi! Olimme sunnuntaina Hiilen ja Hallan kanssa maastossa. Minä siis Hiilellä, tätini Hallalla ja Anu vierelläni "turvana". Tämä oli Hiilelle toinen kerta maastossa, mutta voidaan sanoa kyllä ensimmäiseksi kunnon maastoreissuksi. Ja Hiili ylitti kyllä kaikkien odotukset!

Aluksi poika oli jännittynyt ja kipitti ihan Hallan perässä. Vähitellen peltopätkän jälkeen, Hiili rentoutui. Vähän se vastaan tulevia autoja pikkutiellä jännitti, otti muutaman askeleen hätäisemmin ja rauhoittui sitten. Hiekkatiellä vastaan tuli toinen hevonen, ruuna kyllä. Mua vähän jännitti nuoren orin reaktio, mutta ihan turhaan! Hiili vain katsoi Mikkoa ja ei mitään ongelmaa. Tässä taas todistettiin miten mahtava tuo hevonen on! Pääsimme hiekkatieltä metsään ja paremman pohjan alkaessa otimme ravipätkän. Hiili ravasi ihan rauhassa Hallan perässä oikein hyvässä tasapainossa vähän märkienkin paikkojen yli. Myöskään käännös ei tuottanut ongelmaa ja takaisin päin tulimme välillä 10metriäkin perässä eikä Hiili stressanut ollenkaan vaikka Halla menikin paljonkin edellä. Oikaisimme pientä metsäpolkua pitkin ja sielläkin mitään kompuroimista ei ollut ja hevosten käytössä oleva mäkilaidun on selvästi hyväksi tasapainolle. Tulomatkallakaan mitään ei tapahtunut ja myöskään autotkaan ei jännittänyt Hilleriä ollenkaan. Maailman ihanin varsa <3.

Ennen Hiilen kanssa maastoilua ratsastin hetken aikaa Hallaa kentällä. H oli oikeaan tosi tasainen edestä ja tuntui hyvältä. Vasempaan se oli vähän jäykempi ja jumppailtiin volteilla ja avoilla. Avot vasempaan suuntaan kuitenkin meni hyvin, oikeaan suunnassa oli vähän kiemurtelua. Ja olenhan vasemmalle vino niin en kyllä ihmettelekään. Laukat meni ok, ei moitittavaa muttei erikoista kehuttavaakaan. Menin vain n.20min+alku- ja loppukäynnit.

Illalla kävin vielä Mairenkin luona. Ratsu numero 3 oli oikein mukava verrattuna torstain ratsastukseen.. Torstaina Maire oli niin yhteistyöhaluton ja mikään ei sujunut. Tullessani portille tuolloin niin Maire käänsi peränsä minua päin ja välillä kurkki olenko jo lähtenyt. Oli ilmeisesti vähän pahastunut, kun mua ei ollut näkynyt hetkeen.
Sunnuntaina kuitenkin Maire olil selvästi paremmalla mielellä. Ratsastaessa tein aluksi käynnissä joka kulmaan voltin, ja pitkiensivujen keskelle voltin/keskiympyrän. Keskiympyrän sisälle tein aluksi siirtymisiä. Maire oli aika vahva niissä, mutta käynti oli aika matelevaa. Pyysinkin ihan kunnolla ja kivoja käynti pätkiäkin tuli ja siirtymisetkin pehmenivät. Ravissa tein pääty-ympyröitä ja keskiympyrää. Jatkoin tekemällä keskiympyrän jälkeen avoa ja jes, Maire teki ne hyvin! Pyysin ympyröiden sisällä temponmuutoksen ja niiden siirtymät menivät aika tasapainossa.

Laukkoja tein jälleen ympyröillä, välillä suorallakin uralla sekä myös laukka-avoja ja ne menivät kohtalaisen hyvin. Tavoittelin rauhallista tahtia, välillä annoin sujuakin, ettei meno mene Mairen mielestä ihan tylsäksi :D. Laukkojen jälkeen pidettiin breikki, jonka jälkeen teimme väistöjä. Tätä tehtävää teimme myös maanantain tunnilla; keskihalkaisijalle, josta väistöä kohti uraa, uralla laukannosto ja pääty-ympyrä tai edes kulman läpi laukassa. Väistöt sujui, ja nostot oli yllättävän rauhallisia. Tein näitä vuorotellen molempiin suuntiin. Puolieroja en ainakaan enää muista, jotain pientä oli väistöissä. Tämän jälkeen ravailimme rennosti alas.

Katsotaan saanko muita kuulumispostauksia tälle viikolle, sillä olen nyt todella kiireinen ollut ja kouluhommat painaa päälle, katsotaankatsotaan.. Mulla on tälläinrn pieni kuva ongelma niin yksi saa tällä kertaa riittää.

50 postaus! ~Kansainvälistä sanastoa~

50 tehdyn postauksen ja ihanan syysloman kunniaksi ajattelin tehdä erikoispostauksen, mitä muissa blogeissa ei ole koskaan tullut vastaan! Idea tuli minulle joskus mieleen ja se sopii tähän väliin kuulumispostauksille vaihteluksi. 

Hevonen:

Englanti:      Tanska:       Ruotsi:     Islanti:       Viro:        

horse                     hest                     häst                hestur               hobune

Espanja:     Kreikka:      Saksa:        Ranska:      Latina:

 caballo                    άλογο                   Pferd                        cheval                       equo

Ratsastus:

Englanti:    Tanska:       Ruotsi:     Islanti:         Viro:        

 

   riding                  ridning                 ridning            Hestaferðir           ratsutamine

                    

Espanja:       Kreikka:       Saksa:        Ranska:    Latina:

equitación                  ιππασία                  Reiten                 équitation            equitatio

Hevostalli:

Englanti:     Tanska:       Ruotsi:     Islanti:       Viro:        

horse stables           hestestald              stall               hesthús             hobusetalli

                    

Espanja:       Kreikka:       Saksa:        Ranska:     Latina:

establos de caballos   στάβλους αλόγων     Pferdeställe       écuries              caballos

Maneesi:

Englanti:     Tanska:       Ruotsi:     Islanti:       Viro:        

manege                     manege                manege               manege             manege

                    

Espanja:      Kreikka:     Saksa:       Ranska:     Latina:

 picadero                  menege                Manege          école d'équitation    manege

Ratsastaja:

Englanti:    Tanska:       Ruotsi:      Islanti:       Viro:        

 

   rider                     Rider                      Rider                 rider                Rider

                    

Espanja:       Kreikka:       Saksa:      Ranska:    Latina:

 Jinete                         Rider                    Fahrer               cavalier        sedebat in equo      

Satula:

Englanti:    Tanska:       Ruotsi:      Islanti:       Viro:        
 
saddle              sadel              sadel                hnakkur                sadul

Espanja:     Kreikka:       Saksa:      Ranska:    Latina:

  silla                         σέλα                     Sattel                 selle                Sagma

                                                                 

  

Loimi:

                                                       

Englanti:    Tanska:       Ruotsi:      Islanti:       Viro:        

 

warp                        warp                 varp                 undið                   warp

Espanja:     Kreikka:       Saksa:      Ranska:    Latina:

  urdimbre               στημόνι                    Kette                chaîne              staminis

Kouluratsukko?

Hei! Viime sunnuntaina ratsastin Hallan kentällä ja Anu piti meille tuntia. Mulle on ihan epäselvää, mitä tein alkuverkassa ja missä vaiheessa Anu tuli meitä opettamaan. Voi apua oikeasti! Olen ratsastanut tuon sunnuntain jälkeen niin monta kertaa. Ja vielä ajattelin miten kerron tästä tarkasti.. Noh, laitan videon ratsastuksesta myöhemmin, kun pääsen kotiin sen editoimaan ja lataamaan. 

Pää piirteittäin kuitenkin Halla oli alusta asti todella hyvä ja sain omasta mielestäni menemään Hallan oikeasti hienosti. Ja myös kuvissa Halla näytään omaansilmään hyvältä. Mun pitää vain uskaltaa ottaa ne ohjat käteen!  Vasta, kun aloimme tehdä Hallalle vaikeita juttuja, jossa sen pitää käyttää jokaista osaa kropastaan ja tiettyjä lihaksia niin ruunaa alkoi ottaa vähän päähän. Se teki sellaisia pikkupomppuja, jotka ei pelottanut yhtään, enemmänkin se oli huvittavaa ja tilanteesta päästiin eteenpäin ratsastamisella. Keskityimme paljon väistöihin. Aloitimme sen niin, että tuli keskihalkaisijalle ja käänsin aluksi vain uralle takaisin ilman väistättämistä. Muutaman kerran jälkeen tulin keskihalkaisijalle kulman jälkeen vähän hitaammassa tempossa, kun käänsin urallepäin lisäsin tempoa ja otin takaosan pidätteellä ja pohkeella mukaan. 

Mulle oli vaikeita tajuta, että pidäte ulko-ohjasta on varsin tärkeä väistöissä. Silloin, kun sen muistin ja osasin ajoittaa väistöstä tuli hyvä. Laukkoja teimme tälläkertaa niin, että tein väistön uralle ja juuri uralla ollessani suoralla hevosella nostan laukan. Halla aluksi oli nostossa hidas, mutta toistojen jälkeen ruuna yritti ottaa laukkaa jo keskihalkaisijalle tullessani.. Viimeisellä kertaa tein väistön käynnissä, jotta sain edes tehtyä kunnollisen väistön.

Menin tämän jälkeen vielä Hiilellä, mutten muist siitäkään enää mitään, pahoittelen.

Miellyttäviä hevosia

Moi! Tämän viikon aikana luultavasti tulette saamaan paljon postauksia ja lähes kaikki Hallaan ja varsoihin liittyen! Olen ajatellut olla melkein koko syysloman täällä Ilmajoella, mutta kyllä Mairenkin luona käyn varmasti jos päivä sopii vain Evellekkin. Ja onhan minulla tänään tuntikin Cavallossa taas, eli myös sellaista postausta tulee, toivottavasti kuvien kera:)

Tähän postaukseen otin sekalaisia kuvia :)

Lauantaina tulin Ilmajoelle työpäiväni jälkeen ja menin siskoni kanssa tallille. Tai siis Heidi halusi tulla katsomaan uusia kissoja. Heidi ratsasti myös pari vuotta Cavallossa, mutta joutui lopettamaan allergiaoireidensa takia heppailun.
Kävin aluksi juttelemassa Anun kanssa ja menin laittamaan sen jälkeen Hallaa kuntoon. Minä alku- ja loppuverkkasin ja Anu ratsasti. Halla oli jälleen heti alkukäynneissä reipas ja ei tarvinnut ollenkaan pyytää eteen. Kävelin pitkään ja sitten hölkkäilimme jälleen vähän pidemmällä ohjalla. Halla tuntui tosi etenevältä, ravissakin! Sitä ei tarvinnut pyytää kokoajan eteen, itseasiassa ei juuri ollenkaan. Askel tuntui letkeältä myös ympyröillä. Tein (kerrankin) ihan tehtävää; molempiin päihin pääty-ympyrät ja pitkillesivuille puoleenväliin n.15m voltit. Volteilla huomasi Hallan olevan vähän jäykkä oikeaan, mutta muistaessani myös ulkoavut ruuna vertyi aika nopeasti. Välillä jätin voltin tekemättä ja tein tilalle askeleen pidennyksen ja muutaman kerran lyhennyksen. Näissäkin Halla pysyi rentona ja oikeasti venytti askeltaan. Tuolloin Hallan liike oli oikeasti kehuttavaa ja ihmettelin suuresti, että mikä ihme hevoselle, joka ei ole oikein tykännyt koulutyöskentelystä tekee nyt 110% motivaatiolla töitä. Myös avot, joita välillä tein niin onnistui paremmin mitä koskaan ennen. Liike ei pysähtynyt vaan jatkui tahdissa edelleen ja poikitus tuntui juuri sopivalta. 

Laukkoja tein samalla idealla, pääty-ympyrät ja suoruutta hakien uralla. Ajattelin kokoajan myös ulkoapuja, sillä jään helposti kiinni sisäohjaan ja ratsastan vain sillä. Pitäisi vain muistaa kiittää sisäohjalla, sillä Hallalle kaikki kehut tuo lisää motivaatiota tehdä. 

Huikkasin anulle, että Halla on valmis ja kävelin hetken maastakäsin sekä korjasin satulahuopaa vähän "ylöspäin". Halla on todella herkkä kaikelle ja tuo jos satulahuopa painaa säkään niin Halla ei liiku kunnolla, herkkis. Muistakaa myös kaikki te ennen satulavyötä laittaessanne kiinni niin nostaa se ihan kunnolla, näin kaikilla on kivempi olla! Mun piti ottaa tänään kuva "oikein laitetusta ja väärin laitetusta", mutta tottakai unohdin.. Laitan myöhemmin toiseen postaukseen.

Sanoin anulle heti, että Halla oli vetreän ja reippaan oloinen ja vastauksen tähän sain. Anu on työstänyt Hallaa nyt ihan ajatuksella (siis aina toki ajatuksella, mutta nyt Hallan hitaus on otettu projektiksi). Selvästi Hallalla on jokin jumi tms. vasemmassa jalassa->lihaksessa ja siihen on nyt keskitytty paljon myös maastakäsin. Sekä H on myös huonompi oikeaan niin siihenkin ollaan paneuduttu. Työn tulos selvästi näkyi myös jo alkuverkassa niin varsinkin kun katsoin miten Halla teki väistöt sekä oikean laukan. Tuo hevonen ei ole koskaan näyttänyt noin tyytyväiseltä ja mahtavalta. Anu meni varmaankin vartin ja nousin sitten itse loppuverkkaamaan. Ravailtiin eteenalas ja H tuntui vielä paremmalta, kun Anu osaa ratsastaa sitä niin oikein. 

Menin tämän jälkeen Hiilellä. En ole ennen ratsastanut Hiilellä pimeällä, joten tilanne oli uusi sille. Talutin sitä aluksi molempiin suuntiin maasta, että Hilleri huomaa varjot ja  "tutustuu" uuteen tilanteeseen. Ei sitä näyttänyt ollenkaan haittaavan tai kummastuttavan syntyvät varjot. Nousin selkään ja teimme aluksi samaa istunnalla hidastus tehtävää, ja sen jälkeen käännöksiä sekä voltteja. Harjoittelimme niitä niin, että käännän vain istunnallani ja varsinkin lonkallani hevosta ns.mutterimaisesti. Käännös sai myös nimensä tuleviin harjoituksiin mutterikäännös nimellä:D. Niissä(kään) ei ollut ongelmaa, kun Hiili on niin herkkä istunnalle. Aloitimme myös avon harjoittelun hyödyntäen tuota mutterikäännöstä. Tulimme mutterikäännös voltin ja ulostullessame siirsin sisäpohkeeni eteenpäin ja asetin sisälle. Musta jopa vähän tuntui siltä, että se oikeasti oli jo jonkinlaista avoa.

Poika oli muutenkin kokoajan todella miellyttämishaluinen ja selvästi halusi oppia. Enimmäkseen mulla tässä on vain opeteltavaa ja neuvojen kautta siirrän ne Hiileen. Ja erityisen helppoa tästä tekee se, kun meitä opettaa vielä tuttu Anu, joka tuntee Hiilen läpikotaisin ja osaa antaa minulle sopivia vinkkejä.
Ja laukoissa en voi muutakuin kehua pikkupoikaa. Hiili eteni ihan rauhassa, turhia hötkyilemättä. Se vaan laukkasi ja minä vain vähän ohjasin. Tämä kerta oli ehdottomasti paras tähänastisista! Ja sain sellaisen tunteen, että olen tehnyt jotain oikein. Hiili osaa jo paljon ja minä olen sen opettanut, huippua!

Erilaisia ratsuja II

Heippa! Tässä jatkoa edelliseen postaukseen, sillä siitä olisi saattanut tulla vähän liian pitkä jos olisin kertonut sunnuntaista myös. Kuitenkin sunnuntaina oli jälleen erilainen päivä ja erilaisia ratsuja. Aluksi irtohypytimme varsoja. Ensimmäisenä Humppaa. Harjasin Humpan hyvin ja tuli taas ajateltua, miten kaunis tuo hevonen onkaan. Sillä on niin laadukkaan kisahevosen ulkonäkö! Ja Humppa on vielä älyttömän oppivainen, rauhallinen ja niin järkevä kaikin puolin. Ja kukaan ei Humppaakaan varmaan arvaisi oriksi, sillä se on äärettömän kiltti ja ei yhtään orimainen. Anu kuitenkin vielä irtohypytti ja minä olin apumiehenä. Humppa ei ole lahja estepuolelle, mutta sunnuntaina se teki ihan huippuhienoja hyppyjä! Ehkä se jopa joskus osaa edes jotain esteilläkin:D. 

Seuraavaksi otimme Häjyn sisälle. Senkin harjasin kunnolla ja samalla lailla Anu hypytti kentällä, sillä Häjy on hieman innokas irtohypytyksessä. Häjyllä on oikeastikin hyvä tekniikka hyppäämisessä ja sen tyyliä on kiva katsoa. Otin vain yhden kuvan, mutta se ei onnistunut ollenkaan ja Häjy on vasta lähtemässä hyppyyn niin se näyttää kömpelöltä. Talutin Häjyn takaisin käytävälle harjasin ja vein tarhaan. Hypytimme myös Väinön ja poni oli oikein innoissaan :D

Seuraavaksi oli Hiilen vuoro. Aluksi ajattelimme irtohypyttää sen aluksi ennen ratsastusta, mutta katsoimme kuitenkin järkevimmäksi ratsastaa heti. En muista juuri enää mitään viikontakaisesta varsinkaan tarkasti, mutta videolla näette vähän koostetta. Ideana oli kuitenkin temponmuutos/askeleen hidastus pelkästään istunnalla. Se oli meille molemmille helppoa, sillä Hiili on tosi herkkä istunnalle heti alusta alkaen.Anu antoi hyviä ohjeita, joiden kautta minä tein oikein ja Hiili myös ymmärsi. Tarkoituksena oli, että hidastus tehdään ajatellen napa selkärankaa kohti sekä kevennyksen hidastus vain muutaman askeleen ajan. Aluksi teimme tätä käynnissä ja sitten ravissa.

Opettelimme samalla myös puolipidätettä pelkästään istunnalla. Tämä ei tuottanut vaikeuksia ja seuraavaksi teimme laukat. Nostin sen meille helpoimmasta kohdasta, eli oikean puolimmaisesta kulmasta. Kerran Hiili "liukui" täysin kohti hypytyskujaa lyhyeltä sivulta ja siinä jouduin ensimmäisen kerran käyttää suurempaa pidätettä, sillä sinne en voi Hiiltä missään nimessä päästää, sillä siitä luultavasti olisi tullut jatkossa ongelmia. Hiili juuri ennen aukkoa siirsi raviin ja jatkoimme siitä ihan normaalisti ja nostimme seuraavasta kulmasta uudestaan laukan ja sitten ei ollutkaan enää ongelmaa. Pitää vain jatkossa olla itse tarkempi :)

Tämän jälkeen aloin laittamaan Hallaa kuntoon ja iloiseksi yllätyksekseni Anu sanoi, että hän voisi hypyyttää meitä. Mä olin niin innoissani! Alkukäynnneissä H oli aktiivinen, joka ei ole ollenkaan sille tyypillistä. Se oli oikein tyytyväisen näköinen ja käveli itse reippaasti eteenpäin korvat höröllä. Aluksi hölkkäilimme vähän pidemmällä ohjalla pitkien alkukäyntien jälkeen. Tein myös paljon avoja Anun vinkistä. Halla ravissa ei enää ollut niin reipas, välillä tuli ihan ok pätkiä, mutta muuten meno oli aikalailla tuuppailua eteenpäin. Laukassa kuitenkin Halla oli aivan mahtavan tuntuinen! Sen liike oli irtonaista ja eteni hyvässä tahdissa. Tulin pariin kertaan myös 3 ravipuomia. Väleistä en tiennyt ollenkaan, mutta kun tulin hyvässä tahdissa sisään niin välit tuntui oikein sopivilta.

Huusin Anulle, että verkkaaminen alkoi olla valmis. Anu tuli kentälle ja aloimme tulla irtohypytyskujaa jumppasarjana. Aluksi ihan pienillä esteillä (40-50cm). Halla ei noteerannut ollenkaan noin pieniä ja viimeisimmät esteet pysty ja pysty nostettiin 65-70cm? Alussa oli kolme kavalettia ja ne ilmeisesti kokoajan häiritsivät/"pelottivat" minua vaikken tiedostanutkaan sitä. Mulle on aina ollut kaikista vaikeimpia apupuomit ja ravilähestymiset. Niinkuin nytkin. Vaikka esteet olivat minkäkokoisia tahansa niin ei se koko haitannut vaan ne alun kavaletit ns.rikkoivat lähestymisemme. Jossain välissä viimeinen okseri oli nousuokseri ja takapuomi oli 85cm. Se tuntui jo mulle isolta esteeltä, mutta luotto Hallan hyppyyn on 100% sillä se vie yli vaikka paikaltaan tuon kokeiset esteet vielä. Toiseksi viimeinen pysty oli korkeimmillaan 70cm, mutta alensimme sitä sen takia lopuksi, sillä kaveleteilla vauhti hiipui ja hyppäsin yleensä sen ravista ja sitten viimeiselle okserille tuli huono lähestyminen. Viimeisimmät keirrokset menivät kuitenkin kivasti, kun pari kavelettia otettiin alusta pois. Hypyt tulivat pohjaan, mutta silti paljon paremmasta paikasta ja temmosta kuin aiemmin. Halla ei muutenkaan imenyt ollenkaan läheskään niin hyvin kuin yleensä ja luulemmenkin, että sillä oli jossain joku jumi, joka hankaloitti hyppäämistä ja liikkeen laatua.

Parempi fiilis olisi kyllä voinut tietenkin tulla, mutta oli silti ihanaa päästä hyppäämään jälleen maailman parhaalla estehevosella <3

Tässä kävi nyt vain niin, että mulla on kuvat muistitikulla kotona ja en ole nyt ainakaan muutamaan päivään sinne menossa ja tämäkin pitäisi vihdoin saada julkaistua.. Mutta sentään pari kuvaa on tuolta päivältä!

Erilaisia ratsuja ja vähän pohdiskelua

Moi! Pahoittelen heti alkuun epäaktiivisuuttani blogin suhteen, mutta meillä on koulussa nyt viikoittain moniakin kokeita ja ne menevät kuitenkin blogin edelle. Ja varsinkin kun nyt on menossa viimeinen lukuvuoteni ja päättötodistus alkaa kokoajan olla lähempänä.
Ja muutenkin, mulle tulee välillä fiilis, että tässä ei ole ideaa blogata vain muutamalle. Yritän parhaani, mutta aikani ei vain riitä postaamaan niin montaa kertaa viikossa ja vaikka postaisinkin luulisin, että lukijoita olisi edelleen se viisi vain. Olen todella kiitollinen teille viidelle, te kannustatte minua edes yrittämään. Enemmän "kuuluisuutta" inspiroisi vain enemmän postaamaan, silloin kun aikaa myös on. Otan vinkkejä vastaan, miten voisin saada lukijoita enemmän tai mitä voisin parantaa. Mitä teen väärin?

Viikonloppuna kuitenkin pääsin vihdoin Ilmajoelle! Olin perjantai iltapäivästä lauantaihin klo 12 asti isoskoulutuksessa ja sieltä tullessani kotiin kävin Mairen luona. Maire oli rokotettu torstaina tai perjantaina, joten sain käskyn tehdä jotain kevyttä ja otinkin Mairen talutukseen suitsilla ja menin kentälle. Mairen kanssa on kiva tehdä maastakäsin, sillä sen kanssa ei tylsisty siinä hommassa. Ainoastaan pientä hiomista oli peruutuksissa, muuten ei mitään ongelmaa. Kun Kauppilasta tulin, söin nopeasti ja sitten äiti vei minut Ilmajoelle!

Olin tallilla varmaankin kahden kolmen aikaan ja aluksi menin silittelemään kissoja ja jestas miten paljon pennut olivat kasvaneet ja sosiaalistuneet! Ne hyppivät kaikki kolme kuin aropuput ympäri tallin pihaa ja välillä tulivat moikkamaan. Menin heppojen luo ja samalla otin Hallan kiinni. Aluksi taisi lähteä karkuun, luultavasti ruuna osoitti mieltä kun en ole hetkeen aikaan päässyt tallille <3. Otin asian ihan "tyynesti", rapsuttelin muita heppoja ja siten Halla tulikin jo kerjäämään namuja. Tokihan se olisi aina ihanaa jos Halla ravaisi vaikka luokse, mutta kiinnostavaa myös tuokin, että tauon jälkeen se lähtee pois minut nähdessään. Harjailin ja laitoin varusteet Hallalle niin hitaasti kuin vain pystyin, sillä haluan nauttia mahdollisimman paljon yhteisistä hetkistä. Harjasin kunnolla kaiken vuohisista lähtien ja harjan selvitin tupsu kerrallaan.

Menin Hallan kanssa kentälle ja aluksi taluttelin maastakäsin, sillä olen kiinnostunut tuosta ennen ratsastastusta ja sen jälkeen venyttelystä/itseliikkumisesta ja onko sillä mitään vaikutusta. Monesti lonkkani ovat jumissa ja suurilaukkaisilla hevosilla tulee inhottava tunne joskus. Ne naksahtivatkin venytellessäni ja ei kyllä ratsastaessa tuntunut ollenkaan vaikkei toki Hallalla olekaan mikään suuri-eleinen laukka. Nousin selkään muutaman kierroksen käveltyämme ja mentiin vielä selästä hetken aikaa kävellen. Keräsin ohjia ja tein pari kertaa kulmiin voltteja. Kun Halla tuntui rennolta pyysin raviin ja hölkkäiltiin kaarevilla teillä verryttelyksi ilman mitään tietynlaista tehtävää. Halla tuntui vähän tahmealta, mutta välillä tuli kivoja, aktiivisempiakin pätkiä.

Vähitellen keräsin lisä ohjia ja taisin ottaa avoja sekä väistöjä. Sen jälkeen otin laukkaa isolla ympyrällä sekä välillä uralle tullessa hakien suoruutta. Laukassa H yllätti jälleen varsinkin vasempaan! Laukka oli tosi irtonaisen sekä kevyen tuntuista eikä mun tarvinnut ollenkaan pyytää eteen vaan ruuna käytti "omaa moottoriaan". Laukkojen jälkeen menin kerran vaihtelun vuoksi kouluohjelman keventäen. Halla oli aika kivan tuntuinen ja jälleen laukka oli paras osuus. Se pysyi suht'rentona.

Osasin työstää Hallaa jotenkin paremmin kuin yleensä ja laitan sen täysin yksityistuntien piikkiin. Vaikkei hevonen olekaan sama, niin sain ratsastajana niin paljon tietoa ja taitoa lisää. Ja olen tyytyväinen myös katseeseeni koulupuolellakin ja jopa yksin mentäessä. Olen aina tykännyt vain katsoa hevosen niskaa, mutta nyt on tapahtunut jotain positiivistä siihen suuntaan. Silloin kun olin katsomassa, kun ammattilainen oli ratsastamassa Mairea sain kivan vinkin kuunnellessani häntä. "Jos esim. laukka on helpoin työstettävä niin työstäkää sitä ja lopulta hevonen on helpompi työstää myös muissakin askellajeissa." Tasan tarkkaan lause ei mennyt noin, mutta asia kuitenkin sama. Ajattelin, että nyt kun ruuna on näin kiva laukassa niin sitä on myös kiva työstää. Teinkin aika paljo laukassa tehtäviä ja keskityin kunnolla omaan istuntaan ja ratsastukseen. Mua ärsyttää edelleen se miksen osaa istua kunnolla Hallalla. Tiedostan itsekin, että olen kyyryssä ja jalat takana. Seuraavalla kertaa taidan ottaa jalustimet pois ja sillä lailla löytää tuntuman (riippuen toki Hallan mielialasta ja olosuhteista, uskallanko ottaa pois..:D)



"eksä tajua? Näiden puomien yli meneminen käynnissä sun perässä on aika TYLSÄÄ!"

Ravilin Hallan  molempiin suuntiin eteenalas ja käveltiin pitkään. Viimeisten parien kierrosten ajaksi tulin selästä alas ja kuvailin Hallaa samalla. Poika oli ihmeen ilmeikkäällä päällä ja sainkin kivoja kuvia.

Hallan jälkeen menin Hiilellä. Taluttaessani sitä aluksi kentällä sillä oli aika vauhti päällä ja sanoinkin siitä Anulle. Anu juoksutti pikkupojan suurimmat höyryt pois, mutta silti menimme tällä kertaa vain käyntiä. Mutta silti hyödyllistä harjoitusta; taivuttamisen opettamista. Tai siis paikaltaan ja käynnissä, sitä että päätä voi kääntää molemmille sivuille ilman että koko hevonen liikkuu. Tämä oli vaikeaa Hiilelle, sillä se on todella herkkä avuille ja pienikin ohjaus ohjalla niin se liikkuu sinne suuntaan. Periaatteessahan tuo on hyvä asia, mutta on myös opeteltava se, että pystyy mennä suoraan vaikka pää olisikin sivulla. Pari kertaa niin menikin pieni pätkä ja kehuin kovasti sen jälkeen. Emme tehneet tätä kovin kauaa, mutta niin, että Hilleri pääsi asiasta "jyvälle".

Viikonlopun asiat menee kahteen postaukseen, sillä yhteen olisi tullut yhdellä kertaa liikaa asiaa. Muistakaa kommentoida ylempänä olevaan kysymykseen teidän mielipiteitänne, ja muutenkin kommentit ovat aina tervetulleita!

Estetunnilla

Moi! Maanantaina olin jälleen Cavallossa tunnilla, ja ennen sitä käväisin n.15minuutissa Anun luona. Suureksi harmikseni Anulla ja Hallalla oli kouluvalmennus ja en viitsinyt mennä tietenkään keskeyttämään sitä, olisin vain halunnut edes minuutin silittää ja halata Hallaa. Siihen en saanut mahdollisuutta, mutta harjailin kaikki varsat tarhassa. Häjy oli ihana, rasittava itsensä ja Humppa oli jälleen kasvanut. 

Kuvat kesän leireiltä :)

Ehdin tosiaan olla noin vartin ja sitten lähdin nopeasti pyöräillen takaisin tätini luo. Söin nopeasti salaattia ja vaihtaessani vielä vaatteita kyytini saapui ja lähdimme Cavalloa kohti. Suurella jännityksellä odotin millä hevosella menen. Maanantaina kaikki ei sujunut ihan putkeen ja arvelin meneväni jälleen Pollella. Avasin oven ja tallikaverini katsoivat minua niin ja lähestyessäni taulua Essi sanoi, että meet parhaalla hevosella. Mä oletin sen olevan sarkasmia, mutta ei! Taulussa luki Mira-Panda. Olin niin super innoissani, sillä en ole hetkeen päässyt ihanalla Pandalla. (Pandasta olen enemmän kertonut "Muut hevoset" sivulla käykää katsomassa jos kiinnostaa tai jos ette muista/tiedä kuka Panda on!:)) 

Menimme onneksi kentällä, vaikka monet valittivat kylmää tuulta. Itse tykkään mennä paljon enemmän ulkona kuin maneesissa, syynä luultavasti se, että maneesissa suurin osa ratsastamistani hevosista on turhan "pörheitä", varsinkin kylmien tultua. P oli alkukäynneissä rento eikä säpsyillyt mitään. Alkaessamme ravata, Panda tuntui tosi hyvältä ja aktiiviselta verrattuna siihen minkälainen tahmatassu yleensä se on verryteltäessä. Saimme käskyksi tehdä muutamia siirtymisiä ennen ravia. Tein omatoimisesti ravissa voltteja sekä temponmuutoksia, sillä tunnen sen verran hyvin Pandan ja onhan se jo aika vanha hevonen-eli tarvitsee kaarevia uria vertyäkseen ja temponmuutoksia reaktiivisuuteen.

Tulimme aluksi loivalla kiemurauralla puomeja. Niistä emme saaneet mitään moitteita, Panda toimi täydellisesti eikä puomitkaan juuri kolisseet. Olin innoissani, sillä juuri tuollaista hevosta mulla on ollut ikävä. Saimme itsenäisesti nostaa laukan heti puomien jälkeen ja siinäkin Panda oli kiva, vähän hidas aluksi, sillä se ei olisi halunnut laukata vesilätäkön yli. Sain aika hyvin silti ruunan aktiiviseksi toistojen jälkeen. Tulimme sen jälkeen vasemmassa kierroksessa ympyrällä ristikon yli. Muutaman kerran tulimme pohjaan, kun en nähnyt paikkaa, eikä toki noin pienillä esteillä lähelle tuleminen haittaa yhtään. Vähitellen hypyt tuli hyvästä paikasta ja sain tien sekä laukan paremmaksi.

Sitten tulimme ympyrällä olevan esteen jälkeen pienen pystyn. Vähitellen myös toisen pystyn kuvan mukaisella linjalla. 1.este nostettiin n.50-55cm pystyksi ja sille paikat tuli kivasti, muutaman kerran jälleen lähelle, mutta Panda hyvin venytti itsensä yli; joka kerta puhtaasti. 2.esteelle tuli muutaman kerran huono tie, sillä Panda pyöritti hyvin laukkaa esteiden välillä. Mun piti olla todella tarkka käsien kanssa etteivät ne tipu liian alas hypyissä ja niiden jälkeen. Ennen kolmatta estettä sain vaihdettua laukan ilman ravia, ja sille tie ja hyppy taisi tulla lähes joka kerta hyvin.

Tulimme vielä kolmos-esteen jälkeen perään 2.esteen toisesta suunnasta heti perään, eli loivalla kiemura-uralla. Monet taisivat tehdä väliin viisi laukkaa, mutta kerran ekalle esteelle tuli aika iso hyppy ja väli tuli neljällä ja se tuntui hyvältä. Neljällä tulin sen jälkeen kokoajan. Linja meni kivasti ja olin tyytyväinen. Toiseksi viimeisellä kerralla tuli jotain ongelmia (en vain muista enää minkälaisia) luultavasti kakkoselle tuli huonompi tie ja/tai huono paikka. Viimeiselle kerralle mietin rauhallista, aktiivista tahtia ja mahdollisimman siististi. Niin se menikin ja jäi hyvä mieli viimeiselle estetunnille taas hetkeen :) Annika kehui mun katseen käytön huimaa parantumista, sillä mulla on aina ollut tapana katsoa estettä hypyssä. Jes, edistystä siis tapahtuu aina! Hymyilin vain tunnin jälkeen, sillä on nautintoa hypätä saati ratsastaa Pandalla. Kuvia en ollenkaan saanut nyt, sillä äiti ei tullut mukaan.