Tällä kertaa kehitystä alitajunnassa?

Maanantaina mulla oli tunti Cavallossa ja vuorossa oli esteitä. En muista olenko kertonut, että olen menossa 5.12. Itsenäisyyspäivän aattona estekisoihin Cavalloon. Luokkia mun piti ihan tosissaan miettiä. Kisoissa siis puomiluokka, "täti"luokka, 50/60/70cm. Hevonen oli varma eli Panda, mutta luokka ei läheskään niin helppo päättää. Juteltiin Monnankin kanssa jo ja hänen avullaan sain päätetyksi mennä 60cm. Ja "vain" 60cm siksi, että nämä saattavat olla viimeiset estekisani Cavallossa ainakin. Olen unohtanut radan/hypännyt väärän esteen viimeisissä kolmissa estekisoissa ja jos 5.päivä unohdan niin mun on turha edes jatkaa kisaamista esteillä. (Rassella aion kyllä osallistua silloin 14.12. tallin kisoihin vielä.)
Tarkoituksena olisi saada siis vain sujuva hyvä rata alle. Ei ajan ratsastusta. Mulla olisi varmasti ollut kamalat näyttö-ja suorituspaineet jos olisin mennyt 70cm. Olisin keskittynyt vain hyvältä näyttämiseen ja saattanut unohtaa radan vielä helpommin. Kaikkien puolesta kivempi siis mennä vähän pienimmillä korkeuksilla ja keskittyä väleihin ja muistamiseen. Mun kaverinikin Jossu tähän sanoi, että me pakotetaan sut muistamaan että nähdään vielä esteradoillakin jatkossa :D. Toivottavasti siis näin :)

Taivas muutama viikko sitten kouluun mennessäni :)

Mutta tuntiin siis. Olin (jälleen) ihan varma, että saan Pandan, mutta ratsunakin oli vanha lempparini Fabe! Kaunis ja ihanan lempeä puokki <3. Fabella viimeksi hyppäsin vuosi? sitten kisoissa ja tuloksena oli hylätty, sillä menin perusradan kaksi kertaa.. Fiilis ei silloin ollut kovin mahtava, kuten varmasti voitte uskoakin. Ja vielä inhottavampaa siitä teki se, kun Fabe oli mahtava ja hypyt sujui. Yhdellä koulutunnilla Fabe oli niin tahmea ja yhteistyöhaluton satulavyöstä tulleen haavan takia.(Lampaankarvavyö oli vyössä eikä haava niin suuri ollut!!) Mulla tunnin jälkeen oli niin huono olo ja maku hevoseen meni kokonaan. Vaikkei se edes ruunan syy ollut todellakaan.

Fabe on tallin ihanin luonteeltaan. Se on kuin varsa, joka pökkii ja nuuskii. Cavallon nallekarhu!

Ratsastuksenopettajamme oli sairaana, joten sijaisena toimi Miina. Kysyin heti alkuun varsinaiselta rats.opettajaltamme, että voimmeko hypätä jotain ratakorkeutena ja vastaus oli myöntävä. Jes!

Fabe oli alkuverkassa jo tosi hyväntuntuinen. Se oli reipas ja saimme kehuja rennosta menosta. Jälleen tuli huomattua, että olen kehittynyt ja osaan vähitellen ratsastaa hevosta rennommaksi, joka aina yhtä hienoa, varsinkin ratsastuskouluhepalla!
Ravailimme aluksi uralla tehden voltteja itsenäisesti, minä kokeilin myös kaasun ja jarrun. Sitten aloimmekin tulla kivaa tehtävää. Tulimme ns. soikion ja soikiolla oli kaksi puomia. Tulimme hyvässä tahdissa eikä puomit kolisseet kovin paljon. Samaa tulimme laukassa ja siinäkin sain omasta mielestä ratsastettua suhteellisen hyvin. Sitten tulimme linjaa verryttelyesteinä. Ensimmäinen este oli vielä ravipuomeina ja seuraava ristikkona. Sitten seuraavaksi ensimmäinen ristikkona ravilähestymisellä ja toinen laukassa pikkuisena pystynä. Alkuverryttelyn tehtävät ja koko rata alla olevassa kuvassa.

Seuraavaksi esteitä nostettiin ja tulimme kokorata piirroksesta ykkös ja kakkos esteen kaarevan linjan. Minä kätevänä ensimmäisellä kertaa menin linjan suoraan. Ihan täydellinen blackout ja en edes olisi tajunnut virhettäni ellei siitä olisi huomautettu. Näillä unohduksilla tarkoitan sitä jännitystä estekisoissa. Aluksi tulin liian hiljaa ensimmäiselle esteelle ja linja jäi lyhyeksi. Yritin miettiä itse miten mun kannattaa ratsastaa; joko enemmän eteen niin tulisi hyvä 4 laukkaa tai sitten vähän enemmän kiinni 5. Kuitenkin aina unohdin laskea rytmiä ja en tiedä millä loppujenlopuksi sitä tulin. Vähitellen kaareva linja oli ok, en kertaakaan ihan tyytyväinen. Suora linja meni paremmin ja sitä tulin kai viidellä laukalla, muutaman kerran taisi tulla jopa kuusi. Kaarevien linjojen esteet olivat aluksi ristikkoja ja suoran linjan n.55-60cm pystyjä. Koko radalle myös kaarevat nostettiin pystyiksi.

Ensimmäinen koko rata oli aika kaahotusta ja en oikein nähnyt paikkoja. Seuraava meni sinänsä paremmin teiden perusteella, mutta mä jäädyin esteiden noustessa ja hypyt meni epätasapainoisemmiksi. Kolmannella kerralla päätin, että nyt * se katse ylös ja keskityn kaikkeen muuhun paitsi esteisiin. Esteet olivat silloin 60-70cm. Ja sitten alkoi sujua ja saimme kehuja. Samat ongelmat oli nyt isoilla ja pienillä esteittä ja nekään ei suuria. Tälläisiä ahaa-elämyksiä on niin mahtava saada itse. Juuri niillä kehittyy.

Menimme sujuvalla ratalaukalla olematta "kaahottajia", muistin radan!!! ja hypyt sujui hyvästä paikasta. Myödätä olisin saanut enemmän. Kaikenkaikkiaan olen aika tyytyväinen itseeni ja nyt, kun saisi vielä alitajunnassa kerrottua itselle ettein joka asiaa tarvitse stressata ja jännittää. Ehkä sitä kautta sitten alkaisi kroppa ja pää toimia yhteen hiileen!

Ilmoitusasioita

Tähän väliin pieni pikapostaus. Edellispäivänä kokeilin koodailla ja sainkin aikaiseksi keskittää otsikon sekä nyt etusivulta postauksista löytyy alhaalta kohta "Kavionjälkesi tähän, kiitos!:)" Tämä siis ihan normaali kommenttiboxi ja sinne toivon koko sydämestäni, että sitä klikattaisiin ja oma mielipide/mikä tahansa kirjoitettaisiin!

Sitten yksipäivä sain olla vierailevana kirjoittajana Josefiinan Laukkalähestymisellä-blogissa. Ja tässä siis tekemäni postaus vuokraamisesta! (klik). Näin mainostamisena vielä, että Jossu avasin tällä viikolla blogissaan banneripajan ja minunkin banneri hän on tehnyt, suosittelen!!

Mulla on nyt kerääntynyt jälleen postauksia mm.maanantain estetunnista Cavallossa ja kuulumisista. Nyt kohta kiiruhdan isoskoulutukseen ja sitten viikonlopuksi Hallan luo!

Päivä tallilla

Lauantaina
KLO 11.20 Saavun tallille.

11.27 Haen turvetta Zindin ja Rassen karsinoihin.

11.32 Käyn katsomassa hevosten vesitilanteen ja hakkaan Rassen vesisaavista vedet pois.

 

11.46 Haen molemmille vettä kottikärryjä apuna käyttäen ja täytän sangot. Hepat jäävät tyytyväisinä syömään päiväheiniään.



 



11.50 Otan kaikkien harjapussit ja Mairen varusteita käytävälle.

 

12.01 Haen kauraa pihatto-rakennuksesta tallin hevosille. (Kaura sanko täytetään tallilaisten toimesta)

 12.21 Maire varusteita vaille valmis

 12.34 Mairella alkukäyntejä

13.32 Haen Zindin

n. 14.20 Alkuverkkaa Zindillä

 

15.00 Ravitehtävää ennen loppuverkkaa

 

15.35 Zindi valmiina karsinassa, Rassea kuntoon

 

15.51 Yhteiskuvia Rassen kanssa

 

16.04 Alkukäyntejä Rassella

 

n.16.35 Loppukäyntejä

 

16.55 Varusteiden putsausta

 

17.00 Iltakaurat hepoille

 

17.15 Kotona

 

Eli tallilla olin 11.20-17.15. Oli kiva tallipäivä ja hevoset toimi kivasti!

 

 

Mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta? Teenkö joskus uudenkin laajemmin  



kertoen? :)



Yksi ilta, kolme hevosta

Torstai 20.11. Pääsen koulusta klo 15, ajan kotiin syön ja lähden tallille. Ratsastamaan kolme hevosta. Mairen, Zindin ja Rassen.

Päivän ratsut!

Mulla oli siis aika kiire lähtö koulusta, sillä jouduin käydä kotona vielä syömässä jotain ja vaihtamassa vaatteet. Äiti onneksi lupautui minut viemään, sillä skootterilla ei olisi ollut illalla kiva ajaa pikkuteitä..

Tallille päästessäni otin harjapussit karsinoiden eteen ja hain Mairen käytävälle. Hevonen oli onneksi ihan puhdas, kiitos fullneck-loimen. Sain siis vain vähän harjaillen mennä hevosen läpi. Laitoin kamat päälle ja alkuverryttelyn  ajaksi fleeceloimen. Maneesissa ei ollut ketään, joten saimme pyöriä ympäri maneesia alkukäyntien ajan. Oli niin ihanaa olla tutun ja turvallisen Mairen selässä. Siihen pystyy luottamaan niin sataprosenttisesti! (Vaikka kukatahansa hevonen voi tehdä mitä vain jne..:D). Esimerkiksi Zindin kanssa saan olla kokoajan vähän varuillaan, vaikkei se mitään tekisikään.

Otin ohjia käteen alkukäyntien jälkeen ja tein kolmikaarista. Maire tuntui ihan hyvältä ja tein ravissa aluksi pääty-ympyrällä vähän hommia ennekuin menin kolmikaarista ravissakin. Annoin ympyröillä Mairen päättää itse muotonsa ja en lähtenyt ratsastamaan sitä heti eteenalas. Oikeaan Maire oli jäykempi ja oli jännittyneempänä, mutta vasempaan se oli paljon taipuisampi ja meni itse alemmas.

Tein väliin avoja ja erilaisia ravitehtäviä ja laukkoja otin myöskin pääty-ympyrällä, sillä halusin tietää kuinka vauhdikas tamma onkaan tänään. Se oli huonommin ratsastettava oikeaan ja vasempaan jälleen todella kiva! En tehnyt kovin pitkiä laukkapätkiä putkeen, sillä Maire kun on nyt vähän kevyemmällä jo lähestyvän varsomisen takia.

Välikäyntien aikaan ehdinkin miettiä kaikenlaista ja päällimmäisenä vieläkin on se miten olen kehittynyt jo ratsastuksellisesti. Tai siis teen Mairellakin nyt pienempiä ja eleettömämpiä pidätteitä ja istun paremmin. (Istunta saattaa kyllä johtua siitä, että vihdoin koulusatulalla koulua) Miten paljon, niin herkkä hevonen kuin Zindi opettaa pienessäkin ajassa!!

Mairella tein vielä käyntiavoa pitkän sivun alusta ja puolessa välissä nostin laukan ja keskiympyrän. Näitä tein ihan muutaman kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen eteenalas ja pitkät loppukäynnit.

Mairenhan jalat kylmätään, niin otin siltä tallissa varusteet pois ja laitoin etuseen kylmäyssuojan. Mairen kylmätellessä jalkaansa hain puokit sisälle ja harjasin Zindin valmiiksi. Mairella oli suoja n.20min ja laitoin sen karsinaansa kellon ollessa jo vähän yli viisi.

Laitoin Zindille kamat ja menimme maneesiin ja nyt meillä oli jo kaveri siellä. Zindi oli kivan rauhallinen käynneissä ja tarkoituksena oli tehdä jumppaava ja palauttava treeni eteenalas eilisen estehyppyjen jälkeen. Tein Zindillä erilaisia kiemurateitä käynnissä puolipitkällä ohjalla. Ravissa paljon suunnanmuutoksia, sillä teen kevennyksen vaihdot jotenkin suurieleisesti, sillä Zippu jännittyy aina vaihtaessani kevennyksen. Näitä siis sen takia harjoittelin urakalla ja ehkä vähitellen opin pieni eleisen vaihdon.. Sitä päivää odotellessa!

Otin ravia hetken aikaa molempiin suuntiin ja sitten laukkaa ympäri maneesia kevyessä istunnassa. Nyt ohjaus oli vähän jälleen huonompi pääty-ympyröillä, mutta hevonen oli rennompi. Otin laukkojen jälkeen vielä ravia molempiin suuntiin tehden kokoajan jonkinlaista tehtävää. Paljon kahdeksikkoja ja kiemuroita. Kun Z tuntui hyvältä, ratsastin tamman eteenalas ympyröillä ja kävelimme.

Rassen ratsastus oli aika humputtelua, sillä maneesissa oli 5 muutakin hevosta sekä heistä kaksi oli pikkuisia tyttöjä. Tälläisessähän ryhmässä itsekin ratsastan Cavallossa, mutta huomaa hyvin miten paljon enemmän tilaa on, kun kaikki tekee samaa tehtävää ja samassa askellajissa ja suunnassa. Rasse kyllä oli tosi tyytyväisen oloinen, kun ympärillä oli niin paljon heppakavereita. Sain mentyä kaikissa askellajeissa, mutta erityiset tehtävät olivat melko mahdottomia. Enemmänkin siis mentiin isolla ympyrällä tai uralla. Tuolla kerralla harjoittelin laukassa tempon muutoksia tulevia estetunteja varten. Tempon hidastuksessa välillä tuli rikko raville, mutta eteen kyllä mentiin ja hyvin takaisinkin, kunhan ratsastaja pysyi hereillä.

Kaikki hevoset toimi hyvin ja oli mahtavaa ratsastaa noin monta hevosta vaikka kiire painoikin päälle!

Seuraava postaus onkin Päivä tallilla-postaus, jota alan vähitellen tehdä :) Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!

Kehittymistä kohti esteratoja?

Moi! Nyt monien tallilla kulutettujen tuntien jälkeen ehdin tännekin kirjoittelemaan. Keskiviikkona mulla oli vuorossa puomien nostelua ja lopuksi olin itse se jolle niitä nosteltiin, olin nimittäin Rassella estevalmennuksessa! Näin alkuun, pienen tutustumisen jälkeen toimimme jo aika hyvin parivaljakkona! Rasse on todella opettavainen ja mahtava, muuta ei voi sanoa.

Tosiaan, aluksi olin nostelemassa Monnalle ja Zindille puomeja, sitten oli välissä yksi estevalmennus, jota katsoin hetken kunnes menin laittamaan omaa ratsuani kuntoon. Rasse oli jotenkin kauniimman näköinen ja en vieläkään ole tajunnut syytä siihen, että miksi tajusin vasta keskiviikkona :D.

Olin valmiina hyvissä ajoin, ihmekyllä, sillä haluan tehdä aina kaiken ehkä liiankin perusteellisesti. Mutta parempi niin? Mua ei jännittänyt hirveästi enemmänkin olin tosi innoissani, sillä pääsen hyppimään todella harvoin ja silloinkin ne ovat 40-50cm. Eli ei siis kummoisia, linjoja harjoitellen miniesteillä. Joka on kyllä sinänsä tuonut perusteellisen pohjakoulutuksen, ei siis saa moittia :)

Aloitimme tulemalla lävistäjälle uralta ja loppupäässä lävistäjää oli pieni ristikko. Taisimme tulla ristikon viisi tai kuusi kertaa ja aina yhtä huonosti, joko liian kaukaa tai pohjasta. En nähnyt paikkaa ja huomatessani tulevamme huonoon paikkaan otin pidätteen liian myöhään. Tämä paikkojen näkeminen varmasti kehittyy vähitellen jos Rassella pääsen hyppimään enemmänkin. Viikko sittenhän Pollella lähestyimme ravilla ja mun ei tarvinnut katsoa "kunnolla" paikkaa, joten edellisestä ihan laukalla lähestymisestä on lähes kuukausi.. Sitten mulla oli ongelmana tehdä aivan liian vahva pidäte sisäohjalla esteen jälkeen. Sekä mun myötääminen esteillä oli liian minimaalinen Rassella hyppäämiseen. Moneen asiaan siis piti tottua lyhyessä ajassa, mutta yllättävän hyvin aloin tajuta.

Kuvien puutteessa, laitoin tämän vuoden leiriltä kuvan Pandasta ja minusta estetunnilla. :)

Ristikko tehtävän jälkeen tulimme ristikko-pysty linjaa, johon piti saada viisi laukkaa. Normaalissa ratatempossa se olisi 4, mutta treeneissä hallinta tehtävänä piti saada se 5 eikä yhtään vähempää. Siinä oli kunnolla hommaa! Rasse oli aika innoissaan esteistä ja sain pidätellä jo muutenkin. Muutamalla ensimmäisellä kerralla ekalle essteelle tuli huono ja iso hyppy ja jouduin ottaa paljon kiinni, että saimme viisi mahtumaan pohjaan tultiin, mutta viisi sieltä tuli. Vähitellen aloin tajuta Rassea ja hypyt alkoivat olla kivoja! Näin paikkoja paremmin, laskin rytmiä ja pääsin mukaan hyppyihin. Tehtävässä oli lisänä ratsastaa epämääräinen pääty-ympyrä linjan jälkeen ja sitten kääntää vähän ennen kulmaa pystylle. Mulla ei tule ainakaan mieleen nyt tuliko sille mitään suurempia ongelmia, sain tehtyä ihan hyvän kaarteen ja rytmi pysyi tasaisena. Ainiin! Yksi nootti oli, että en saa hyökätä ennen estettä, vaan odottaa rauhassa.

Tämän tehtävän jälkeen tultiin muutaman kerran yksittäisenä pitkällä lähestymisellä oleva okseri. Mulle siis oikein hyvä tehtävä. Mun piti odottaa, mutta silti pitää laukka aktiivisena. Aluksi en taas nähnyt paikkaa ollenkaan ja sain ohjeeksi ratsastaa enemmän eteen ja laskea rytmiä. Viimeisin hyppy taisi mennä hyvin ja kävelimme hetken kuunnellen seuraavaa ratatehtävää.

Rata oli koostettu osista mitä olimme valmennuksen aikana menneet. Nyt vain se pääty-ympyrä jätettiin 3. esteen jälkeen pois ja 5.esteen jälkeen tulimme vielä linjan uudestaan. Esteet olivat varmaankin 50-70/75cm. Rata meni hyvin, yhtäkään todella huonoa hyppyä ei tullut jos oikein muistan.

Mulla oli niin kivaa! Pääsin hyppäämään kunnolla ja Rasse on ihan mahtava opetusmestari. Sanoinkin Monnalle valkan jälkeen, että Rasse on sellainen joka tekee juuri sen mitä ratsastaja pyytää, hyppää ihan mistä tahansa; läheltä ja kaukaa. Jos hyppy oli huono ratsasta saa katsoa peiliin ja korjata itse ja eritoten miettiä sitä mikä meni vikaan ja miten korjaan.

Pitää siis muistaa myödätä enemmän, odottaa rauhassa istunnalla mutta ratsastaen aktiivisesti, sekä mulle tärkeää on tässä vaiheessa laskea askelia, vaikka ääneen.

Tallilla järjestetään joulukuussa harjoitus/seuraestekisat ja saan niihin osallistua Rassella! :)

Talvinen kuvapostaus

Nyt vihdoin sain tehtyä postauksen loppuun meidän talvisista kuvista. Toivottavasti tykkäätte! :)

Klikatkaa kuvia niin näette parempi laatuisina!

 

                                                                                                                   

Humppa halusi maistaa takkiani :D

 

 

 

                                        

 

 

 

Muuten. Tällä hetkellä on vielä liian vähän aiheita toivekuvapostaukseen, että se kannattaisi tehdä, joten kokeilkaa jokainen miettiä vielä ja kommentoikaa alle! :)

 



Kuulumisia neljältä hevoselta

Mulla on tullut mieleen niin paljon eri postausideoita ja lopulta sitten unohdin tehdä kaikista kuulumispostauksen. Sain kuitenkin tehtyä nyt tälläisen koko viikolta olevan, jotta postauksesta tulisi edes jonkun pituinen. (en muista juurikaan alkuviikon tehtäviä tarkasti..)

Kuva vikon vanha, näistä tulossa potauta erikseen :)

Maanantaina: Estetunti Cavallossa, lisää tästä postauksesta. (klik)

Laitoin sittekin nämä tähän postaukeen.

Tiistai: Menin Zindille ja ensimmäistä kertaa ilman Monnaa tai äitiä. Kuvia en siis saanut. Vähän aluksi jännitti, sillä edelleen en ole 100% varma. Eikä toki varmasti tarvikkaan olla. Kaikki kuitenkin sujui niin hienosti! Olin yksin maneesissa verkan ajan ja sitten saimme kavereita. Zindi ei ollut yhtään jännittynyt ja itseasiassa rennompi. Toki tämä saattaa johtua niin minusta, sillä halaun aina varoa parhaani mukaan muita ratsukoita ja väistän jo kaukaa. Nyt olin itsekkin varmasti rennompi, kun oli paljon enemmän tilaa. 

Kävelin n. 10min pitkinohjin, keräsin ohjat vähän 5minuutiksi tehden laajoja kiemuroita mm. kolmi-ja nelikaarista. Otin keskiympyrälle molempiin suuntiin parikierrosta ravia ja aloin laukata kevyessä istunnassa. Ero muuten ekoissa ravi askelissa Pollen ja Zindin välillä oli aika valtava.. 

Zindi oli tosi ihanan tuntuinen laukassa ja ei ollenkaan jännittynyt missään vaiheessa. Se kulki rennosti sopivaa laukkaa ja sain treeniä taas keskivartaloon kevyenistunnan avulla. Vielä on paljon harjoittelemista!

Ravissa laukkojen jälkeen se oli mukavan letkeä ja edelleen rento, mutta kaulaakin alkoi löytyä. Tein avoja ja väiastöjä aluksi ja myös laukassa kokeilin väistöä ja vähän oli kivaa! Ennen ei ole sellaista hevosta ollut alla joka tekee ne noin helposti ja jolla on edes mahdollisuus kokeilla näitä. Otin myöa vastalaukkaa ja niissä tamma ei edes yrittänyt vaihtaa, ratsastaja tarvitsee vielä paljon treeniä näihinkin :). Loppuravailin eteenalas ja käveltiin pitkään.

Torstai: Torstai oli Rasse päivä! Olin jälleen ilman äitiä tallilla, joten tästäkään kerrasta ei ole minkäänlaisia kuvia. Otin molemmat hepat sisälle, sillä menin nostelemaan Monnalle ja Zindille puomeja Rassen ratsastuksen jälkeen. Laitoin Rassen kuntoon ja mentiin maneesiin. Kävelimme alkukäynnit toisessa päädyssä ympyrällä, toisessa päädyssä  juoksutettiin hevosta, joten emme sinne tietenkään tungettu. Päästesämme käyttämään koko maneesia ravailin ympyröillä ja urilla yrittäen saada ruunaa rennoksi. Rasse on vaan niin hankala sileällä. Se haluaa mennä pää ylhäällä ja nyt sillä oli virtaa niin kovaakin. 

Mitä enemmän yritin ja pitkällä ohjalla niin Rasse ei ainakaan mennyt alas, lyhyellä ohjalla se jännittyi koko kropastaan ja sitten kun en liikuttanut kättä mitenkään se nenä alkoi mennä alas, mutta esim. kääntäessäni se nousi jälleen. Välillä tulöi sentään ihan kivoja pätkiä ympyrällä. Laukat meni kivasti ja Rassen laukka on niin ihanan tuntuista vielä. Laukkojen jälkeen Rasse kävi jopa kuumana ja sain tehdä kovasti töitä ettei meno ollut täyttä kaahotusta. Avojen aikana ruuna vähän himmasi, mutta jatkoi uralla hätäilyään. Tein käynti-ravi siirtymiä pitkillä väleillä ja avoja pitkällä sivulla. Otin laukkaa vielä toiseen suuntaan ja siinä Rasse kuunteli apujani ja loppuverkkailin enää sen jälkeen.

Sunnuntai: Sunnuntai aamuna menin Hallan luo tallille. Aluksi täytin heinäverkkoja ja tein tallihommia, sitten lähdimme tätini, Hallan ja Hiilen kanssa lenkille. Hiilellä ei ole kenkiä ja talutimme asfalttipätkän liukastumisvaaran takia. Sänkkärin alkaessa nousin itse Hiilen selkään ja Toini talutti Hallaa toisella kädellä ja meitä toisella, sillä jouduimme loppupäässä ohittamaan naapuritallin orit. Kaikki sujui hyvin ja menimme tallin kentälle vähän ravailemaan siellä pohjan ollessa mahtava ja Hiilen käydessä vähän ylikierroksilla vielä. Vasempaan kierrokseen Hiili ei kuunnellut kovin hyvin sisäpohjetta ja siitä syystä emme nyt kokeilleet laukkaa. Lähdimme takaisin samaa reittiä myöskin orien ohi, mutta nyt ilman taluttajaa. Kun muistin vain pitää Hiilen pään pois oreista niin mitään ei tapahtunut ja pääsimme turvallisesti ohi. 

"Mitä sä meinaat tehdä...?"

Sänkkärin toisessa päässä vaihdoimme niin, että jäin Hallalla laukkailemaan suoralle ja tätini vei Hiilen tallille taluttaen. Halla jäi ihmettelemään miksi kveri lähti ja ei malttanut laukata vielä nähdessään Hiilen mutta heidän mentyä pois näkyvistä ruun aoli oikein innoissaan. Menin suoraa muutamaan kertaan ja yhdellä pätkällä tallille päin menessä se otti kunnon lähdön. Se oli aika jännittävä tilanne, kun se vaan lähti aivan kuin olisi säikähtänyt jotain. (hyvin mahdollista Hallan alitajunnassa). Ruuna kuitenkin tuli hyvin takaisin hetken pidäteltyäni ja ravailin sitten alas vaan. 

Ilmajoelta menimme katsomaan tutun koiraa. Ja nyt ihana 9v cockersspanieli Zeta elävöittää arkeamme <3. Seinäjoelta ajoimme kotiin ja aika nopeasti lähdin tallille ratsastamaan Zindin. Menimme maneesiin ja siellä ei ollut ketään eikä myöskään tallille jäänyt sillä hetkellä ketään. Talutin tammaa hetken maastakäsin ja siinäkin se oli jo hyvin varuillaan. Vähitellen sen rauhoittuessa nousin selkään ja kävelin aluksi kokonaan pitkinohjin, mutta otin muutaman minuutin jälkeen vähän ohjia ja tein jälleen kolmikaarista. Z oli ihan ok, toisessa päädyssä vähän varuillaan edelleen. 

Ravissa C-päädyssä se jännittyi ja taisi tässä vaiheessa tehdä jo pieniä pomppuja. Päätin, että ravissa kyllä mennään ohi ja katsoin aina seuraavaa pistettä ja jäin pyörimään päätyn ympyrälle. Aina se jännittyi, mutta pääsimme vähitellen ohi ja kehuin. Laukat oli sitten ihan oma juttunsa.. Ajattelin, kun Z meni ravissa jo hyvin ohi, että kyllähän se laukassakin. Ihan ei. Se teki kunnon loikat ja sitten eteen. Muutamaan kertaan ja sitten en enää halunnut/uskaltanut. Ja koin sen parhaaksi vaihtoehdoksi, sillä olin yksin luultavasti koko alueella. Otin ravia tähän väliin tehden väistöjä ja avoja. Keräsin rohkeutta laukata toisessa päässä ja mitään ongelmaa ei ollut ja vähitellen "huijasin" tammaa menemällä vähän kokoajan päätyä kohti. Eikä nyt ollut mitään. Luultavasti tamma tajusi, että nyt on hyvä tilaisuus possuilla tai sitten siellä oikeasti kuului ääniä, sillä se oli jännittynyt jatkuvasti. Kun pääsin laukalla ihan melkein päädyn vierestä pudotin raviin, tein muutamat väistöt ja ravailin eteenalas ympyrällä. Loppukäynneissäkin Zindi tähyili ja tikitti niin tulin alas ja talutin käynnit. 

Tallissa harjasin tamman hyvin, täytin kaurasangot, hain turvetta molemmille hepoille ja vein Zindille vettä tarhaan. 

Ensiviikolla ratsastan urakalla ja saan useampana kertana käydä tallilla!

Mitä piditte tälläisestä postauksesta?

"En tiedä uskallanko"

Autossa haaveilin estetunnista joko Pandalla, Imbulla tai Akulla. Panda käy aina, Imbulla olisi ihana hypätä pitkästä aikaa ja Aku voisi olla mukava esteillä. Tullessani talliin luin jo kaverini ilmeestä, että nyt listassa kohdallani ei ole yllämainituista hevosista kukaan. Ja eihän toki ollut. Polle. Jälleen. Ei saisi valittaa, mutta Polle ei ole sellainen jolla nautin hyppäämisestä.

Itseasiassa jännitin paljon, sillä Polle on joskus kompuroinut minulla ja siitä on jäänyt kammo ja pelko, entä jos tää kaatuu esteen jälkeen/kulmassa/jossain? Sekä se, että yleensä se hyppää joko askelta ennen hirmuisen hypyn tai ihan pohjasta. Toki tämä on ihan ratsastajan säädeltävissä.

Mulla on tietenkin kuvat kotona tikulla, joten lisään ne myöhemmin tähän postaukseen :)

Alkuverkassa sain Pollea ihmekyllä rennoksi ja nenää alas ajoittain, ja se oli ihan ok:n tuntuinen. Ei hätäillyt hirveästi, muttei tarvinnut pyytää eteenkään jatkuvasti. Alkutunnista pidin huolen sisäpohkeen läpi pääsystä. Tein paljon ympyrällä, kävin uralla ja taas mahdollisuuden(=tilan) mukaan jäin ympyrälle. Otimme ensimmäiseen suuntaan suhteutetulla linjalla puomien väliin siirtymän käyntiin ja sitten aika nopeasti takaisin raviin, mutta rehellisten käyntiaskeleiden jälkeen. Eka kerta meni vähän liian pitkäksi, sillä arvion että Polle siirtyy nopeammin. Sehän protestoi pidätettä innostuksissaan ja sain todella käyttää istuntaa apuna. Seuraavat kerrat meni paremmin ja sitten vaihdoimmekin toiseen suuntaan ja nyt tehtävänä oli nostaa ensimmäisen puomin jälkeen laukka. P malttoi aika hyvin ekalle puomille, mutta räjähti laukassa ja kiidettiin seuraavan yli. Aika hyvin kuitenkin sain pidätteen sitten uralla läpi, vaikkei pidätteet kovin kauniita olleet. Jouduin käyttää aluksi ihan kunnolla kättä, sillä istunnalla en saanut juuri mitään reaktiota. 

Sitten eka puomi laitettiin ristikoksi ja sitä lähestyttin ravilla. Edelleen Polle malttoi hyvin, mutta laukassa meno oli aika holtitonta ja ei siinä auttanut yhtään itselleni  vaistomainen "kädet ylös" liike. Kunhan muistin rauhoittaa käden ja laskea sen ja edes yrittää istunnalla pidättää. Näin meno ei ollut vaarallisen kovaa, vaikkakin vauhti oli kova. Seuraavaksi toinen este laitettiin pikkupystyksi ja tulimme muutaman kerran sen linjan. Ei suurempia ongelmia, vauhtia edelleen liikaa.

Kävelimme hetken ja Annika sanoi, että nyt tullaan vinohyppyjä. Mun teki mieli sanoa, etten tule; en uskalla tulla. Hymyilin pudistellen päätäni. Ihan oikeasti hevosella jolla en pysty hallita paikkoja, vauhtia, käännöksiä ja sitten tehtävänä on vino hyppy. Siinä mun syke nousi ja vuoroni lähestyessä silmät kostuivat vähitellen. Tulimme ratana tätä, ensin linja sitten vinohyppy ja ympyrän kaari ja toinen vinohyppy. Jännitin ja pidätin liikaa jatkuvasti ja ennen ensimmäistä vinohyppyä Polle siirtyi raviin ja tulimme esteen ravissa. Toinen meni jo paremmin. Annikaa vähän nauratti se, että ratsastan ja hyppään mitä erikoisimmilla hevosilla ja sitten pelkään hypätä tasaisella Pollella. Perfektionisti on perfektionisti..

Toinen rata meni paremmin uskaltaessani päästää enemmän Pollea  eteen. Sitten tulimmekin jo uutena tehtävänä, että tulimme linjan ja vino hypyn, mutta siitä käännettiin toiselle esteelle sitten taas seuraavalle vinohypylle ja jälleen käännettiin tiukasti linjalle ja  pysty. (Videolta näette radan.) Mulla jännitys nousi 110%:een, ensin vinohypylle ja kääntää tiukasti ja vielä keskelle estettä olisi tarkoitus mennä.. Ajattelin jo, et tästä voi tulla mitään muuta kuin satulasta lentäminen. Mun vuoro oli aina viimeisenä ja se ei helpottanut kyllä yhtään muutenkin inhottavan tuntuista tilannetta.

Lähdin urheana ravilla uralle ja mulle annettiin tulla vinkiksi vähän reippaamin sisään, joka auttoi sillä ruuna ei enää räjähtänyt nostossa. Se tuntui ihan hallinnassa olevalta, vinohyppy meni ihan hyvin ja siitä käännös onnistui myös itseni yllätykseksi. Laukka vaihtui ja jatkoimme seuraavalle eikä siinäkään ongelmaa ja viimeiselle esteelle sain hevosen hyvin suoraksi ja linjalle. Se helpotuksen määrä oli ihan uskomatonta ja mieleeni jäi kavereiden kehut, kiitos!:) Laittakaa jälleen laatua paremmaksi mutterista !
 

Mä olin edelleen satulassa, elin ja olin jopa tyytyväinen ja pystyin unohtaa jännittämisen. En varmasti koskaan tule nauttimaan Pollella hyppäämisestä, mutta varmasti uskallan jatkossa paremmin. Ei se ihan niin paha ollutkaan. 

Anteeksi mä oon unohtanut tehdä monia postauksia kiireiden takia, mutta yritän niitä jotenkin yhdistellä.. Mulla jää nyt toki seuraavan kahden viikon aikana enemmän aikaa blogille, sillä meillä ei ole nyt kokeita :)

Putoamiseni

Mulle tuli yht'äkkiä maanantaina tunnin jälkeen mieleen tehdä postaus putoamisistani, kun luin yhden jutun Facebookista, missä kypärä oli luultavasti jälleen pelastanut kokeneen naisen hengen ja tästä puhuttiin kavereiden kanssa.  Mulle ei ole koskaan käynyt pahemmin (kopkop) pudotessani, pahin ja kivuliain putoaminen oli aika mitätön varmaan sivusta katsottuna. Todella pahasti joissain olisi voinut käysä, mutta ilmeisesti minulla oli suojelusenkeleitä matkassa. 

Tässä korostan turvavarusteiden käytöstä. Kypärä aina päähän. Vaikka itsekin laiminlöin tätä ripppikuvien yhteydessä. Ja panostakaa turvaliiviin, oikeasti. Koko palaliivit ovat epämiellyttäviä, mutta enemmän rahaa laittamalla saa jo ihan ok palaturvaliivin, mutta jos rahaa löytyy niin Tipperary n vaihtoehto. Paljon olen kuullut siitä hyvää ja on varmasti monelle maksanut hintansa takaisin. 
Itse en käytä koulua mentäessä muuta kuin Hiilellä turvaliiviä. Joillakin hepoilla maastossa, ja aina esteille laitan päälle, sillä entinen Racesafeni oli ihana päällä eikä sitä juuri edes huomannut. Nykyinen Horse Houseni on halvempi, mutta myös kiva päällä ja laitan aina sen mielelläni. 

Järjestys ei ole ehkä oikea, mutta lähes ainakin.

Tippuminen 1. 4-vuotiaalta Bodari-suokilta maastossa. Tämä taisi olla ensimmäinen putoamiseni. Tulimme metsän kautta tallille takaisin ja jos oikein muistan niin Bodari säikähti tai kompastui. Putosin ja makasin maassa varmaan viitisen minuuttia. Sitten tätini punttasi minut takaisin selkään ja menimme takaisin tallille käynnissä. Mihinkään ei sattunut enää myöhemmin, sillä pudotus ei ollut korkealta ja aika pehmeä. Säikähdin uutta tilannetta. Ainiin ja tällöin en juuri paluumatkaa mietin laitanko vai ei, mutta kun eihän Bodari ole ennenkään tehnyt mitään. Niimpä..

Kauneista ja kaunein suomenhevonen ja ihana sellainen! Bodari lähti uuteen kotiin Lean luota samana vuonna, onneksi sain tällä  herralla pari kertaa ratsastaa <3

Tippuminen 2. Iiwari, ratsastuskoulun varmimmalta ponilta :D. Toki varmuus tähän tapaukseen ei liittynyt mitenkään, sillä moka oli ihan omani. Nostimme pääty-ympyrällä laukan ja tulimme linjalle, jossa oli ristikko ensimmäisenä. Tempo oli aivan liian tahmea ja poni vain pysähtyi eteen ja minä silloin vielä huonotasapainoisena lensin kaulan yli esteen toiselle puolelle tehden ilmassa kuperkeikan. Laskeuduin jotenkin yläselälleni/niskoilleni, mutta sain suojattua pääni jotenkin-onneksi. Kipu ei ollut paha, vähän aikaa jomottava tunne selässä ja häntäluussa tärähdyksestä. 
Haukoin hetken henkeä itkien säikähdyksestä, mutta pysyessäni pystyssä nousin takaisin selkään ja tulin uudestaan esteelle kauhusta kankeana, mutta suloinen Iiwari vei meidät esteen yli turvallisesti. Tallissa kokeilin kypärää ja se oli mennyt rikki ihan kunnolla. Ihmekyllä, sillä luulin suojanneeni pääni kokonaan.

Kaunis poniherra!

Tippuminen 3. Maastoilin Hallalla kevättalvella. Puun alapuolelle oli sulanut läikkä ja lähestyin sitä laukassa ja tunsin kyllä Hallan jännittyvän, mutta en olisi kyllä odottanut tälläistä reaktiota. Halla väisti sulanutta kohtaa ja kirjaimellisesti loikkasi pellolle. Pysyin selässä koko syöksyn ajan, mutta Hallan alettua räpiköidä lumessa liu'uin naama edellä lumeen. Halla räpiköi hätääntyneesti takaisin tielle ja hysteerisoin että lähteekö Halla pois paikalta. Ryömin lumesta pois nopeasti ja suureksi ilokseni huomasin, että ruuna jäi tielle seisomaan ja odotti hölmistyneenä katsellen minua. Ja siis pellolla oli suurta Hallaa mahaan asti lunta.. Mitään siis ei käynyt kummallekkaan, mutta naamaani kihelmöi inhottavasti, kun pakkasta oli kuitenkin yli 10c.


Ei liity tapahtumaan, mutta katsokaas mikä muutos meidän kehityksessä on tapahtunut 2vuodessa!

Tippuminen 4. Tämä putoaminen oli todella huonoa tuuria ja tämä oli siis vielä se kaikista sattuvin putoaminen. Menimme ensin maastossa yhden Tanitaa pelottavan kohdan ohi, sillä edellisellä kertaa yksin mennessäni en päässyt tuosta ohi ja se oli ihan pelottavan vaarallinen tilanne. Nyt sain kuitenkin tätini mukaan ja hän talutti minut sen ohi. Huokaisimme helpotuksesta ja menimme kentälle ottamaan laukat. Nostin heti ravin ja ehdin mennä ehkä 5m, kun tamma säikähti sähkölangan napsautusta ja hyppäsi sivuun. Minä en ollut valmistautunut ollenkaan ja lensin selästä toiseen suuntaan mihin Tanita oli menossa. Jalkani jäi jalustimeen kiinni, mutta onneksi Tanita oli mahdottoman kiltti ja pysähtyi samantien. Silti en saanut jalkaa heti irti, kunnollisesta kengästä ja turvajalkkareista riippumatta. Se vaan jäi huonoon asentoon.

Lonkkaani sattui kaikista eniten ja selkään nouseminen oli korkaelta tuoliltakin tuskaa. Silti kokeilin ravat, mutta kipu oli sietämätön ja lähdin ratsastaen tallille voivottaen. Alas laskeutuminen oli myös aika inhottavaa ja kaikki sattui. Jalka oli todella kipeä n.3-4päivää ja sittenkin vielä vähän varoin sitä. 

Mä oon kadottanut muut kuvat :(. Tämäkään ei liity tippumiseen.

Tippuminen 5. Tämä oli kerta, jolloin tarkoitukena oli mennä lenkille, Anu Hiilellä kärryillä ja minä Hallalla ratsastaen. Anu ensin meni hetken kentällä, jotta Hiili muistaisi idean. Se oli kokoajan vähän säikkynä ja syytä emme keksineet. Tulin sitten Hallalla kentälle ja menimme hetken siinä  kävellen. Sitten yht'äkkiä Hiili sai vain sätkyn ja lähti. En muista tippuiko Anu kärryiltä vai miten se meni. Hiili lähti laukaten kärryt perässä ensin kohti aitaa, joka tuolloin oli vielä naruaita. Poika meni läpi ja hätääntyi lisää kun puolen kentän aidat ja narut lähtivät mukaan. Sitten kaikki mukana hiekkakasan yli. Sitten meille meni hallinta, kun kaikki alkoi tulla päin meitä. Halla lähti täysiä, kiitolaukkaa käynnistä. Sitten narut tulivat vastaan Halla vaihtoi suuntaa ja minä lensin.

Mielikuvat ovat tuosta tilanteesta edelleen sekavat ja kauhunsekaiset, kun huomasin Hiilen menevän tielle päin. Sain ilmeisesti jostain satulan reunasta tai ruunan kaulasta kiinni, sillä pudotus oli pehmeä. En tilanteessa huomannut kipua, sillä olin niin sekaisin. Otin Hallan kiinni vein sen nopeasti karsinaan ja menin auttamaan Hiilen kanssa. Jossain vaiheessa näin Hiilen laukkaavan jo tiellä. Tie oli vähän liukas sateen jäljiltä ja näen kuvan mielessäni, kun Hiili meni tielle, jarrutti laukasta huomatessaan ojan ja liukui pysähdykseen etujalat sivulla. Se oli niin itkettävän inhottavaa katsoa. Juoksin heidän luokseen ja irrotin naruja, jotta pääsisimme pois tieltä. Kärryt taisimme myös ottaa irti tässä vaiheessa. Hiili vain seisoi. Olin ihan varma, että kohta joudun soittaa eläinlääkärin. Taluttaessani Hiiltä pihaan niin se ei ontunut, vähän epäpuhtaan tai siis jäykän oloinen.

Tässä vaiheessa tunsin jo kipua putoamisesta edelleen sekavan oloisena. Tuo on yksi pelottavimmista asioista elämässäni. Se näky minkä edelleen muistan, kun Hiili juoksee tielle liukuu etujalat sivuilla asfaltilla. Jotain ihan uskomatonta.

Yhteenvetona siis, että 100 kertaa en ole tippunut ;) Hyvä ratsastaja en siis ole vielä vai miten se menikään. Pahoja tippumisia siis ei ole tullut, mutta kaikki inhottavia silti. Toki nämäkin ovat opettaneet minua tietyllä lailla pysymään siellä selässä myöhemmin vaikeammilla hevosilla.

Kertokaa teidän putoamisistanne!

Uusi ulkoasu!

Ensinnäkin kiitos Josefiinalle ( hänen blogi ) ihanasta bannerista! Sen ympärille sain rakennettua kokeilemalla omasta mielestäni aika kivan ulkoasun, ja mielipidettä tekin saatte antaa joko nimettömästi sivupalkkiin vastaamalla tai sitten ihan kommenttina alle!:)

Olen päivitellyt muutenkin vähän kaikkia sivuja ja Zindi sai oman sivun. Rasselle pitää tehdä vielä kunhan saisin kuvia meidän ratsasteluista :)

Tutustumista

Moi! Nyt, kun aikaa viikonloppuna oli hiukan enemmän niin sain yhden postauksen jopa valmiiksi ongelmien kautta sekä tätä postausta ainakin aloiteltua. Viime viikkoon siis!

Oli ihanan rentouttavaa, kun ei ollut kokeita ja pystyi keskittyä vähän muihinkin juttuihin. Keskiviikkona menin tallille auttamaan Monnaa puomien nostamisessa, kun hän hyppäsi Zindillä. Verkkasin itse Z:n, että sain tuntuman myös siitä minkälainen tamma on silloin, kun kukaan ole ratsastanut alle. Mitään erikoista ei tapahtunut, Zindissä en huomannut eroa tiistaihin ehkä se oli vielä vähän rennompi. Varsinkin laukoissa se oli paremmin avuilla. Toki edellisenä päivänä mulla oli kuitenkin varmaan "näyttämisen" paine, jota ei nyt ollut. 

Oli kivaa katsoa, kun Monna ja Z hyppäsi. Zindi oli niin valtavan kevyen näköinen ja niin kaunis ja innoissaan. Jäin taluttamaan tammaa hetkeksi maneesiin, kun Monna meni laittamaan Rassea kuntoon. Myöhemmin menin talliin, opettelin kauran lististäjän käytön (vihdoin, kiitos Eve!) ja harjailin Zindiä, putsasin varusteita ja tein normihommia. Olin tullut skootterilla tallille ja ihanaksi yllätykseksi virtalukko oli jäätynyt.. Yritin sitä venkslata ja lopulta soitin kotiin, että mitä mun pitää tehdä. Sieltä tätini oli tulossa jo tuomaan kuumaa vettä, mutta sitten yht'äkkiä se kääntyikin ja seuraava ongelma oli saada skotteri sitten päälle vielä. Vihdoin sekin käynnistyi ja pääsin n.yhdeksään aikaan illalla ajamaan toppavaatteet päällä.

Torstaina menin ensimmäistä kertaa ilman Monnaa. Äitin pyysin silti mukaan vielä, sillä hevonen on kuitenkin ihan uusi. Laitoin Zindin rauhassa kuntoon ja mentiin maneesiin. Hallissa oli jo kolme muuta ratsukkoa, joten jouduin mennä vähän varovaisesti ja väistellen alkuverkan ajan, sillä yksi ratsukko laukkasi, toinen käveli ja kolmas teki tiettyä tehtävää. Laukkoja "lykkäsin" tahallaan myöhemmäksi, sillä Z tuntui vähän jännittyneeltä ja jos vastaan tulee laukkaava hevonen niin tamma tekee sellaisen pompun, joten välttelemme kaikkien turvallisuuden vuoksi tälläisiä tilanteita.

Kun vasta laukkasin lopussa niin tein ravissa erilaisia juttuja. Avot sujui aika kivasti ja niissä Z rentoutui hyvin ja keskittyi. Uralla se meinasi olla vähän hidas ja vähän jännittynyt ja tein väliin reippaampaa ravia, jonka jälkeen otin taas kiinni ja jatkoin avoa/menin voltille.

En tiedä jännittikö Zindi jotain tiettyä hevosta vai kuuliko se jotain ääniä tms, sillä vasta laukassa se alkoi tuntua hyvältä! Molempiin suuntiin laukka oli sujuvaa ja selvästi tajuan nyt miten pitää ohjata. Zindi ei juurikaan protestoinut hännän huitaisuilla vaan meni tyytyväisenä. Varsinkin toinen suunta oli rauhallista, mutta terävää liikettä. Ja sitten laukkojen jälkeen tamma oli jo puolet parempi ravissakin sekä lisäykset sujui kivasti. Mehän kehitytään!

Otettiin muutamia kuvia, että saisi Zindistäkin kuvia uuteen banneriin. Laatu puhelimella ja maneesivalossa on mitä on, mutta tuli niistä nyt ihan siedettäviä :). Varsinkin liikkeest otetut kuvat meni niin puuroksi.  Meinasin laittaa lauantain eitapahtumia tähän samalla, mutta selkeyden vuoksi teen oman postauksen.