sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Treeniä, kuulumisia, suunnitelmia+ laidunkuvia

Noniin, nyt vihdoin aikaa on (vähän) enemmän tänne bloginkin puolelle. Aamupäivällä tehdessäni puhelimen kalenteriin merkintöjä kesäkuulle niin sinne jäi 16 tyhjää päivää. Niistä muutama menee ainakin valmennuksiin, eli about 14 päivää olen "vapaa" esimerkiksi mennä Hallan luo.

Tässä muutamia suunnitelmia:

Töissä 5.-6.6 sekä 12.-14.6
Estevalmennus ainakin 3.6 (säävaraus sillä nurmikentälle) sekä 17.6 
Estekisat 10.6. KaRa & 24.6. KuRat
NURK (maastoestevalmennus) 11.6. mukana Rasse ja Lyyli!
Ratsastusleiri Hallan kanssa 29.-3.6. <3 ja seuraavana päivä 4.6. 2-taso este
Ja Lapinlahdella alustavasti 9.-20.7. Minun rento kesä"lomani" ;)




Jos palataan treeneissä tiistaihin, jolloin menin ulkokentällä, ensimmäistä kertaa kunnon treenin tälle vuodelle. En ollut ihan varma olisiko pappanen kovin innokas kuten viime kerralla ulkokentällä vai mukava. Ja jälkimmäistä se todella olikin. 20min alkukäyntien jälkeen ravailin merkkini sisäpuolella, nimitäin 1/5 kentästä oli liian liukas meille. Laitoin siihen tötsän merkiksi etten mene sille puolelle muuten kuin käynnissä. Annoin sen hölkkäillä ilman vaatimuksia, yllättäen se ei mennyt sitä kiitoraviaan vaan rauhallista, rentoa hölkkää. Olen siis antanut sen ennen työskentelyä n.5min hölkkäillä oman tahtiinsa. Sittemmin alkanut vaatia vähän hitaampaa ravia ja ympyröille, suuntaa usein vaihtaen. Laukkaa samaan tapaan, omaa vauhtia muutama kierros suuntaansa kevyessä istunnassa, laukanvaihto lävistäjällä, jonka jälkeen ympyröitä ja temponmuutoksia istuen satulassa. Tämä on ollut tosi hyvä alkuverkka meille ja vähitellen olen lisännyt laukkatyöskentelyä, kun oma kuntoni on parantunut. 

Tämän alkuverkan jälkeen aloin tiistaina tehdä väistöjä, alitempo ravailun jälkeen. Tiedän niiden olevan meille vaikeita, talvella olen lähes aina vaan siirtynyt toiseen tehtävään. Nyt kuitenkin oli niin hyvä motivaatio ja myöskin aikaa niin vaadin itseäni yrittämään. Aloitin käynnistä niinkuin aina tunneillakin tehtiin. Vähän keskihalkaisijan jälkeen linjalle, katse ja pelkästään suoraan kohti "pistettä". Toista kertaa en vaan jaksanut mennä suoraan vaan otin takaosaa mukaan mentyäni hetken suoraan. Sain olla hirmu tarkkana ettei takaosa lähtenyt edellä. C/L(tötsä) kohdassa siirsin raviin ja tein 10-15metrin voltin harjoitusravissa vähän alitempossa. Seuraavalla kertaa muistin tehdä pidätteen ennenkuin käännän linjalle, kääntäessäni kohti pistettä sekä siinä vaiheessa, kun pyydän takaosaa mukaan. Vähitellen alkoi sujua paremmin ja kehuin usein. Ravivolteilla hevonen oli älyttömän mahtava. Vähitellen sain ratsastaa hevosta irti alitemposta ja askel tuntui elastiselta. Selässä oli älyttömän helppo istua sekä niska alkoi pyöristyä. 




Ihan samaten tein toiseenkin suuntaan. En osaa sanoa ainakaan enää puolieroja, jonkun pienen havainnon muistan tehneeni selästä, mutta sekin oli jotenkin ristiriitainen. Ravissa käänsin keskilinjalta ja ne meni jo aika kivasti! Tehtävän mukaisesti laukkasin pääty-ympyrän samasta pisteestä, kun käyntityöskentelyssä. Kuten aiemminkin siirtymän nopeampaan askellajiin tapahtui pienellä pohkeiden puristuksella ja takaisin yhtä pienillä avuilla. Hevonen oli aivan yhtä upea edelleen ja en enää viitsinyt jatkaa vaan laukkailin kevyessä istunnassa antaen ruunan venyttää kaulaansa eteenalas. Oli ihan mahtava fiilis! 

Keskiviikkona hypättiinkin valmennuksessa ja postaus tässä. Hevonen oli yhtä mahtava tuolloinkin ja edelleen perjantaina jatkoi linjaansa tehdessämme tehokkaan puomitreenin. Rakensin maneesiin 17 metrin linjan, lävistäjälle puomin sekä toiselle pitkälle sivulle neljä puomia yhden metrin väleillä. Monna ja Lyyli oli seurana, joten saimme samalla ohjeita ja neuvoja. Onni on maailman paras valmentaja, joka ei enää kylläkään ole pelkkä valmentaja <3 Tein samanlaisen alkuverkan mistä kerroin jo aikaisemmin ottaen joitakin puomeja mukaan. Sen jälkee käveltiin tavan mukaan, sen jälkeen alitempossa ravia ja ravipuomitehtävälle. Sille täytyi tulla ponnekkaassa, todella lyhyessä ravissa. Ensimmäisellä kerralla en lyhentänyt tarpeeksi ja otettiin kolaus lähes kaikkiin.. Korjasin seuraavalle kierrokselle liian varovaisesti, mutta sitten Monnan tarkkaillessa meitä aloin itse työskennellä.. Sitten alkoikin tehtävän tarkoitus onnistua. Lyhyet, ponnekkaat askeleet, joiden täytyy viipyä ilmassa ja tavallaan nostaa luonnostaan kevennys ylöspäin.

Rassen ravi tuollaisessa tehtävässä on ihan mahtavan tuntuinen ja se todellakin pompauttaa minut ylös, kuin jumppapallo. Se kiemurteli ja poikitti peräänsä sisään aika paljon jo alkuverkasta ja erityisesti ennen tuota tehtävää ja sanoin siitä Monnalle, joka myöskin huomasi sen. Se haki tilaa taakse poikittamalla, jotta ei tarvitsisi polkea alle. Sitä lähdettiin korjailemaan aktivoimalla vasen vino puoleni, tarkat ulkoavut unohtamatta sisäapuja. Sama täytyi muistaa 17 metrin linjalla laukassa tullessa. Se sujui kuten aina, kun itse uskalsin ja viitsin vaatia sitä tiettyä askelmäärää. Puhuttiin myös siitä, kun olen saanut ihan erilaista estesilmää saikun aikana. Ihan yht'äkkiä. Kun vaadin kuutta tai seitsemää laukkaa, minun piti vain luottaa itseeni että saan sen. Pyytäessäni viittä tai neljää ja tajutessani ettei tempo oli tarpeeksi reipas niin sekunninmurto-osassa pyysin eteen. Ennen olisin vaan jähmettynyt ja odottanut mitä tapahtuu. Se on kiva tunne nähdä paikka jo kaukaa ja osata tehdä ratkaisu. 


Lauantaina oli se jännä päivä. Peruskoulun viimeinen päivä. 9 vuotta takana, monta edessä ja ne alkavat lukiosta elokuussa. Parhaaksi ystäväksi tullut kaveri jatkaa eri kouluun, kerhosta asti eli 11v joidenkin kanssa yhdessä, nyt eri kouluissa. Oli se aika uskomatonta ja täysin sen tajuaakin varmaan vasta syksyllä. Keskiarvo 8,65 ja sain stipendin menestyksestä maantiedossa. Kyyneleet valui ja mieli oli todella haikea <3 

Niin ja Zindi. Zindi toipuu hankkarista ja sai viime viikolla kuuden viikon kävelyennusteen... He käyvät 9 pivän välein shockwave-hoidossa klinikalla sekä kävelytystä päivässä aluksi 1,5h myöhemmin 2h. Nyt vaan jaksetaan uskoa toipumiseen, ehkä ensi kausi onnistuu <3



torstai 28. toukokuuta 2015

Ajatusprosessi Rassen saikun aikana tuotti tulosta

Nyt tulee tyhmästi kaksi valmennuspostausta peräkkäin vaikka oikeastikin näiden kertojen välissä oli tasan viikko. Mukavat pikkuongelmat ovat häirinneet bloggaamista, mm. kunnon flunssa, allergia sekä Toshiba päästää vain Wilmaan, Facebookiin ja Youtubeen tokikin monen mutkan kautta.. Tällä hetkellä kirjoitan postausta nyt meidän Mac-läppärillä, josta en pidä sitten yhtään ja vältin viimeiseen asti tällä kirjoittamista. Pahoittelen kirjoitusvirheitä vaikka yritänkin korjata kaikki. Valmennuksen kivat kuvat ovat sillä toisella koneella ja en niitä nyt tähän hätään saa.

Tosiaan. Keskiviikkona ratsastimme jälleen estevalmennuksessa ja tarkoituksena mennä ihan normaalisti (viikko sitten rajoitimme hyppyjenmäärää). Seuranamme oli Eerika ja Lyyli ja nyt esteiden korkeus oli aikalailla sama, kun viimeksi me hypättiin vähän ja pientä ja Seppo sitten "vähän" isompaa.. 

Verkkasimme normaalisti, nyt kun jalkani kestää vähän enemmän laukkaa niin myöskin teinkin sitä. "Hölkkälaukkaa" muutama kierros molempiin suuntiin, sitten istua penkkiin ja työstää ympyröillä, volteilla ja temponmuutoksilla. Rasse oli aika kiva, kuten edellisenä iltana (tiistaina) sileällä. Alettiin tulla putkeen linjan pystyä yksittäisenä ponnaripuomin kera. Aluksi oli vähän hakemista rytmin kanssa, mutta Rasse hyppäsi mistä tahansa ja korjasi virheitäni. Se hyppäsi ilmavaran kera ja pystyn ollessa metrissä joutui jo ihan ajatella pysyäkseen selässä..

Seuraavana tultiin linjan okseria yksittäisenä muutaman kerran sen noustessa vähitellen. Sitten alun tehtävät yhdistettynä eli linja neljällä laukalla ja sitten lävistäjälle oleva pysty. Linja meni hyvin ja ensimmäinen ajatusprosessin tulos näkyi; vihdoin sellainen luontainen estesilmä alkaa vaikuttaa ja osaan arvioida pitääkö ratsastaa eteen vai taakse. Keltainen pysty sokerinpaloineen oli hirmuisen kamala Rassen mielestä ja sille tuli, mielenkiintoinen hyppy.. Tulimme sen heti uudestaan ja vähän sitä piti jännittää, mutta jo ihan tyylipuhtaasti pääsimme :D. Tehtävä sujui hyvin myös toiseen suuntaan. Sarjan a-osaan paistoi aurinko ja saimme tulla sen yksittäisenä- mulle hankalinta oli ohjata Rasse sinne väliin, koska se halusi hypätä okserinkin..

Kun nämä osat oli hypätty tulimme radan. Kapea liittyi uutena, mutta osanottajien mentyä sitä aiemmin emme katsoneet tarpeelliseksi hypätä sitä yksittäisenä vielä. En kerro estekohtaisesti missä järjestyksessä, mutta se oli yksi siisteimmistä radoista mitä olen tehnyt. Meno oli sujuvaa ja Rasse oli aivan mahtava. Toinen rata oli erilainen ja esteen lyhyempi, mutta korkeudet oli jo 80-95cm. Juuri ennen tätä rataa sanoin, että nykyään ratsastan samalla lailla ristikolle että kasikympin pystylle. Varmasti näin, mutta 90cm ja siitä yli oli minulle jo haastavampaa ja en enää osannutkaan ratsastaa varmalla fiiliksellä. Mitään ei tapahtunut ja vain eka okseri putosi mun mokasta. Kuitenkin se sama "moodi" puuttui mitä ensimmäisella radalla, olin epävarma. Vähän jäi paska fiilis, mutta katsoessani radan kotona niin se ei näyttänyt todellakaan niin pahalta mitä selkää tuntui, Rasse <3

Videon pitäisi toimia, mutta linkki tässä


Viimeistä linjaa saimme tulla vielä muutaman kerran radan jälkeen, sillä en saanut kaaren läpi sujuvaa laukkaa ja sitten vain jähmetyin, kun edessä oli kunnon kokoinen okseri. Mutta kuten sanottu olen jälleen tauon aikana imenyt hurjan paljon itseeni tietoa ja hekinen puoli on "loksahdellut paikalleen". Hieno fiilis! ps. jos joku huomasi videolla näkyvän paidan niin se on maailmanihaninostokseni Kingslandin t-paita. Olimme viikko sitten perjantaina luokkaretkellä Tampereella ja Lempäälän Ideaparkin sisällä oli ratsastustarvikeliike ja tuo paita tarttui mukaan vaikka vähän riipaisikin käyttää reilu 60e siihen. Mutta kun rahaa meni 183e muutenkin niin...:P

Mun pitäisi kertoa tämän päivän huippu sileäntreenistä ja vihdoin Zindin kuulumisia, ei ihan onnea sillä rintamalla :( Joku erikoispostaus ja mielipideteksti olisi kiva tehdä, ehkä ne toteutuukin, sillä kaksi päivää peruskoulua jäljellä ;)


lauantai 23. toukokuuta 2015

Pomputtelua saikun jälkeen

Nyt se eilen tapahtui. Meidän ensimmäinen estevalmennus n. neljään kuukauteen.
 

Pahoittelen jos alku on epämääräistä kirjoitusta, sillä kirjoitan tätä nyt perjantai-aamuna klo 5.40.. Enkä myöskään kuvia jaksa muokata, joten saatte tyytyä näihin.
 
Jännityksellä tai itseasissa enemmän innolla odotan tuota päivää. Rasse oli ollut ok puhdas ja Monna oli ottanut sillä kaksi hyppyä keskiviikkona, sillä epäilimme papparaisen olevan kovin villi. Se ei ollut seonnut, mutta tokikin innokas..
Punaiset paskiaiset yhdessä jälleen ;)
Käveltiin hyvät alkukäynnit toisen ratsukon ollessa ennen meitä valmennuksessa. Siitä parista kuullaan vielä, sanokaa mun sanoneen ;) Kun poniratsukko lopetti niin aloimme ravailla. Rasse oli vähän "löysä" ei ihan niin terävä kun olisi saattanut olettaa. Luultavasi se ei tajunnut, että se saa tänään hypätä, sillä se on saikkunsa aikana käynyt valmennusten aikaan kävelemässä maneesissa. Ravailtiin ehkä 7min, kummassakaan suunnassa en selästä huomannut epäpuhtautta. Tein muutamia ympyröitä ja sitten jo laukkailtiinkin. Max. seitsemän kierrosta mentiin suuntaansa, sillä mun lihaskunto on ihan nollassa ratsastaa kauemmin lyhyillä estejalkkareilla kevyessä istunnassa. Tai siis ei muuten sattunut mihinkään, mutta jalat ei vaan kestänyt pidempiä aikoja. Ravailin sitten vielä hetken.



Aloitettiin estevarkka ponnari-este-ponnari tehtävällä. Itse en muista koskaan tehneeni tätä tehtävää millään hevosella ja vähän jännitti, että mitenköhän selviän uudesta jutusta todella vähän hetkeen hypänneenä. Noh, tultiin vähän liian kovaa ja välit oli vähän ahtaat, mutta pappa veti niin innoissaan että jollain lailla mahtui sinne väliin jopa ihan tyylipuhtaasti. Monna sanoikin, että seuraavalla kertaa vähän ehkä kootummin.. Se seuraava kerta menikin jo paljon paremmin, mutta Rasse oli niin tohinassa että voi luoja :D. Ennen kun tulimme tehtävälle niin kootumpaa laukkaa oli paljon helpompaa ylläpitää ennen saikkua, johtunee varmasti jommastakummasta tai ehkä molemmistakin, sillä se tietty lihaskunto ei ole nyt tietenkään niin hyvä kun talvella, jolloin treenattiin viikottain. Tultiin myös toiseen suuntaan muutaman kerran ja alkoi sujua jo tosi kivasti. Laukat jouduin vaihtaa ravin kautta, sillä Rasse ei vaihtanutkaan automaattisesti niin kuin ennen saikkua. Tulimme tälle tehtävälle ainoastaan 6 hyppyä, sillä hyppyjen määrää on rajoitettava vielä aluksi.

Tämän jälkeen tulin yksittäisen okserin pari kertaa. Siinäkin oli ponnari ja väliin piti saada askel. Ensimmäisellä kertaa en pyörittänyt laukkaa tarpeeksi vaan jäin ratsastamaan sitä edellisen tehtävän tempoa. Saatiinkin siihen väliin mahtumaan kaksi askelta ja tulimme heti uudestaan. Siinäkin välissä sain ratsastaa nopeasti eteen. Yllätyin itsekin, että tajusin heti sen lähestyessäni, sillä mulla ei ole sellaista luontaista "estesilmää". Mape tuli välissä näitä isompina ja me (yritettiin) kävellä. Mutta Rasse ei vaan millään olisi halunnut kävellä vaan ravaaminen ja varsinkin laukkaaminen olisi ollut mukavampaa.

Tulimme jälleen välissä tynnyri pystyn pariin otteeseen. Jälleen ekalla kerralla jäin vähän hissuttelemaan, mutta Rasse päätti ottaa silti yhden askeleen pois ja hyppäsi ihan mahtavan hypyn. Tiesi sen itsekin tuon esteen jälkeen aina sillä poni muuttui ihan villiksi.. Tulimme pienen radanpätkän vielä. Tynnyri vasemmasta, ponnaripysty, okseri ja vielä tynnyri. Vipan tynnyrin tultiin vielä uudestaan sillä laukka ei vaihtunut ja otettiin yläpuomi alas. Sen jälkeen kun sain sitten ruunan raviin laukasta niin sillä olisi voint lähteä suoraan koulukisoihin :) Meillä oli niin kivaa, että tärisin vielä tunnin jälkeenpäinkin!

 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Innoikkaita nuoria ja vanhoja

Olen päässyt nyt ratsastamaan ihan "urakalla"-heh. Ratsuja 4-vuotiaasta 19-vuotiaaseen. Yllättäen tämä vanhin on ollut se kaikista villein...
 
Keskiviikkona(13.5.) lähdin koulun jälkeen Ilmajoelle, sillä helatorstai oli vapaa. Putsasin karsinat, hain ratsuni että omia varusteitani käytävälle. Lähdimme Hallan kanssa maastoon ja tarkoitus oli ottaa pitkiä ravipätkiä ja muutama rauhallinen laukka. Halla oli käynnissä ihanan reipas ja ei kyttäillyt mitään suurempia. Ei edes pakettiauto, joka tuli ihan vauhdilla ohi ,perässään ihmehärveli peräkärryssä. Pääsimme hiekkatielle ja ravailin muutaman pätkän. Ruuna ei ollut ihan oma itsensä, se oli löysä ja sellainen epänormaali. Ei varsinaista epäpuhtauttakaan. Jatkon hetken ja nostin laukan, joka oli epämääräistä räpellystä. Käännyin sitten kotiin päin ja kokeilin uudelleen vielä nostaa ja se nousi askeleeksi kompuroinnin jälkeen ja loppumatka käveltiinkin sitten...

Tallilla molemmat etuset oli turvoksissa ja kylmäsin niitä letkulla 30min. Hiili onneksi oli puhdas ja tyypilliseen tapaansa ihan pro <3 Siirtymiset askellajista toiseen meni mahtavasti pelkkää istuntaa käyttämällä ja pienillä ääniavuilla, loppuraveissa lapsiheppa myötäsi niskastaan, oli aika huikea fiilis :)

 Seuraavana päivänä torstaina Halla oli jälleen kunnossa ja päätimme lähteä meidän tutulle maastolenkille, minä Hiilellä ja tätini Hallalla. Lenkki oli meidän ensimmäinen "kunnollinen" yhteinen, sillä olemme menneet vaan peltoteillä ja kerran metsässä?.  Hiili oli jälleen se urheampi osapuoli, Halla mm. pelkäsi lastenvaunuja, Hiili ohitti heidät ja loppumatka me oltiinkin vetohevosena...:D Pohjien ollessa priima kengättömällekin päästiin laukkailemaan ja ravailemaan paljon. Hiili on vaan niin <3 Se eteni korvat tötteröllä, mutta tuli takaisin vähän kun vatsalihaksia supisti, kokonaan raville pienellä kiinni otolla.
Nämä kuvat oli vielä hyvälaatuisia puhelimessa :(

Torstaina iltapäivällä kävin vielä Rassen luona tekemässä puomitreenin. Rasant päätti kävellä 10min alkukäyntien aikana 6askelta. Luovutin siis jo 10min steppaamisen jälkeen mummoraville. Mutta kun mummoravikaan ei kelvannut niin kaahoteltiin ilman kontrollia ja muutama pomppukohtauskin tuli. Yllättäen laukassa papparainen oli mukava ja ei tarvinnut pidättää kokoajan.. Monna tuli pitämään Mapelle valmennusta ja antoi samalla vähän vinkkejä puomeilla ja sileällä. Rasse väläytteli niin kivoja pätkiä!

Perjantaina mentiin sileällä kolmikaarisia, voltteja, ympyröitä. Rasse oli taas ihan huippu! Se kulkee nyt rennommassa työskentelymuodossa kuin ennen saikkua. Sillä on nyt tähän hommaan niin 110% motivaatio, että se ajelee vaikka peräänannossa jos ratsastaja vaan pyytää :)



Olin sunnuntaina 10.5. Lyylillä taas maastossa ja ihana poni pääsi vihreälle lenkin jälkeen :)
Lauantaina menin tallille jo aamulla, mutta pääsin Sepon henkilökohtaiseksi viihdyttäjäksi ja letit Niinisaloa varten saatiin ennätysajassa ja -vaivalla ohi. Jeepin nokka siis lähti Niinisalon kenttäkisoja kohti. Siellä olimme viikonlopun ja oli ihan mahtava reissu taas, ratsukon napatessa vielä sijoituksen <3

Sunnuntaina ratsastin reissun jälkeen Rassen sileällä. Menimme takakentälle, jonka koin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi vapaan jälkeen. R malttoi jopa kävellä! Ravissa se oli vähän intopiukea, mutta pysyi kontrollissa. Laukassa heti alkuun se vei köyrypukin ilosta ja en voinut olla nauramatta. RASSE pukittelee.. Todella vastahankaan tähän työntekoon-heh. Rasse oli vähän jännän tuntuinen vasempaan laukkaan ja lähdettiin maneesiin todella hyvälle pohjalle. Edelleen pieni epäpuhtaus säilyi ja kävelinkin vaan sitten. Vähän alkoi jännittämään että ei kai taas. Ruuna oli kuitenkin eilen ihan puhdas lopuksi ja ollaankin tästä kohta lähdössä maastoon Maria ja Sepi seurana. Punaiset paskiaiset kokoontuu;)

 
 

torstai 14. toukokuuta 2015

Kun täykkäri pääsee takakentälle saikulta palattuaan...

Rasant, 19v, saa kengän maanantaina ja jo kävelyttäessä on kovin hauskaa. Seuraavana päivä eli tiistaina saamme kaverin ja menemme kohti isoa takakenttää. Hevonen ei ole ollut siellä syksyn jälkeen ja takanakin on n.3kk sairaslomaa.
Ja kuinkas kävikään? Varaudu kuvapommiin..
 

 


 
Saimme tosiaan Eerikan ja Lyylin kaveriksi, joka osoittautui hyväksi suunnitelmaksi. Jos olisimme kaiken lisäksi olleet yksin niin yhtenä kappaleena tai ratsukkona ei oltaisi palattu talliin.. Kävelimme 20min, jotta lihakset saadaan lämpiämään ja paikkoja vähän auki, kun hevonen on tosiaan vaan kävellyt maasta pari viikkoa, sitä ennen neljä päivää liikkunut ja sitä ennen 2,5 kuukautta seissyt.. Kaikki täytyy jälleen aloittaa siis varovaisesti. Kävelyn jälkeen ravasimme 10min, vaihtaen suuntaa. Rasse oli vähän vahva edestä, mutta tuli takaisin ja saihan se ollakin vähän energinen. Naapuritalossa lapsi leikki hiekkaleluilla ja pappa oli vähän spooky. Loppujen lopuksi lapsi heilautti jotain niin pappa "säikähti" (eihän ruuna edes pelkää oikeasti mitään..)kunnolla ja lähti, teki siksak-loikkia. Minä roikuin kauan kaulalla ja lopulta pyörähdin vain maahan. Toki ihan mukavalta korkeudelta silti ja ainut jännitys oli käveleekö R päältä kun steppasi :D.
 

 
 


ja kuinkas kävikäään... Sekunnin sadasosan myöhässä, olisi tullut mielenkiintoinen photo!

Mua ei sattunut mihinkään ja nousin saman tien puristeluani suurimmat hiekat pois( että kuvissa näyttää hyvältä;)) Kävelimme muutaman metrin jonka jälkeen otin vähän enemmä ohjia ja Rasse sekosi.. Postauksen kolmas kuva on juuri tältä hetkeltä. Rasant halusi laukata, tyhmä kuski vaan hyssytteli ja paappa päätti hypätä vähän  pystyyn janiinedelleen.. Tätä pomppukohtausta kesti seuraavan pitkänsivun puoleen väliin jolloin päätin potkaista kunnolla, MENE SITTEN. Hetken matkaa siinä tuuleltiin enimpiä höyryjä ja otin hetkeksi raviin rauhoittaakseni vähän tilannetta. Otin stopin ja sitten uudelleen raviin ja laukannosto. Ja siinä sitten mentiinkin.
 
En muista nyt täysin missä vaiheessa mitäkin tapahtui laukassa, mutta kiteytettynä; nopeus oli suurin missä olen ollut satulan päällä, pappa oli ihan pöljä, se vaihteli laukkoja, (yleensä ottaen eteni vain vastalaukalla..) ja yrittäessäni ottaa ratsureimaani vähän kontrolliin se vaan ilmeili ja kuski vain nauraa/ärjyy/kiluu kyydissä kuin perunasäkki... Välillä otin stopin suoraa aitaa kohti, jota aluksi vähän mietin sillä Rasse olisi voinut laukata läpi muinamiehinä. Yllätys kyllä-se otti ravisteppauksesta stoppiin ja seisoikin jalat levällään, "pörähdellen" jopa muutaman sekunnin. Otin parin ravikierroken jälkeen käyntiin ja tulin suoraan alas, sillä tiesin ettei papparainen kykene kävelemään selästä päin.
 
Hevonen siis varmasti oli terve ja hyvin innokas. Ja allekirjoittanutta vieläkin naurattaa se päivä <3










Oletteko päässeet jo ulkokentälle? Onko teidän ratsut olleet jäljitelmiä helikopterista?

perjantai 8. toukokuuta 2015

Mairella sileällä-kuvapostaus syksy 2014

Kaikki kuvat c)Eveliina Luomala
 






 


<3
Mikä kuvista oli lempparisi? :)