maanantai 20. heinäkuuta 2015

(Kenttä)Ratsastajana kehittymistä Itä-Suomessa, osa 2

Viime postauksessa kerroin loppuun meidän maastaritreenistä, tästä reilu tunti ja olimmekin jo rekoissa kohti Tervoa, Aron tiluksia. Matkattiin ehkä pari tuntia, maisemat oli niin älyttömän mäkiset Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin verrattuna. Nyt ymmärrän yhden kuopiolaisen tallilaisemme mietteet :) Arossa purettiin hevoset ja kamat ennen kuin menimme istumaan ihanaan iltaan.
Kaikki hyppykuvat Purolasta c)Helmi Huttunen
 Sunnuntai-aamu alkoi aamutallilla, ruokkimista, kuljettelua, heinien ja vesien viemistä. Onnekseni hevoset oli nyt samassa tallissa ja talli oli paljon pienempi mitä purolassa. Siellä nimittäin kolme oli lipan alla karsinoissa, yksi toisella puolella aluetta. Kamat toisessa päässä, rehuvarasto toisessa.. Nyt kaikki neljä olivat toistensa naapureita ja sähläystä oli tuplasti vähemmän. Päivällä söimme hevosenlihaa, joka oli ihan älyttömän hyvää! Syömisen jälkeen vaihdoin ratsastusvaatteet päälle ja menin hakemaan Pavea ja Rassea talliin. Muut meni niittämään tms. maastopeltoa ja esteiden edustoja, minä "jouduin" siis hokittaa ja laittaa hepat kuntoon. Pave oli pudottanut molemmat takakenkänsä, se kengitettiin, mutta sai karsinassa vielä toisen kuitenkin väännettyä vähän irti ja ei uskaltanut hypätä. Hokitin siis sen turhaan, mutta sain kerralla kunnon opetuksen siitä hommasta. Kerran siis pari hokin vääntämistä nähneenä..
 

Juuso sai lainalle yhden Sallan kisahevosista ja liittyi joukkoon meidän ja Aadan verkattua pikkutukeilla. GoPro tippui laukatessani suoralla, se oli teipillä teipattuna ja ei selvästi sitten kestänyt. Onneksi heti aluksi ettei esim. vedessä..! Rasse pyysyi vielä suht'coolina verkatessa, hypyissä se alkoi jo vähän innostua. Saimme alkuun tulla vähän kootummin, muutaman hypyn ottaneena vähän sujua enemmän. Tukkeja oli eri kokoisia että eri linjoilla ja pyörimme niillä hetken. Myöskin yksi risutettu pysty oli 90asteen käännöksellä yhden tukin jälkeen. Tämän jälkeen taisimme tulla "trippeliä", hautaa, puoli-ja kokokoffinia. Oli ihanaa, kun Salla viitsi kertoi minulle haudan ja koffinin idean, miten ratsastaa ja mitä ja kuinka tehdä. Tämän jälkeen menimme vedelle ja aluksi vain menimme veteen kahlaamaan sitten sen läpi ravaten. Rassehan ei vettä luonnollisesti katso ja saimme tulla veden jälkeen heti olevan esteen. Mun piti olla vedessä kevyessä istunnassa ja pitää pohje kiinni ja aktiivisena koko tehtävän ajan.
 
Kävimme heittämässä kierroksen rypsipellolla hypyn jälkeen ja tullessamme takaisin päin ravissa, ravasimme vaativan esteen ympäri, että saimme suoran linjan alashypylle veteen. Mä flippasin ohjat ja pidin katseen oikealla kohti luiskaa ja Rasse hoiti homman. Vitsit oli siistiä tehdä tehtäviä veteen ja vedestä! NURKilla oli liikaa vettä silloin ollessamme treenaamassa ja emme muuta kuin kahlanneet, joten tämä oli ensimmäinen kerta. Tämän jälkeen tulimme radan. Pitkän radan, ihan kuin maastorataharjoituksen. Mulla yllättäen oli oikeasti kova työ muistaa, mutta silti helpompaa, kun oli aikaa miettiä aina esteen jälkeenkin, että minne. Unohdin radan pari kertaa, mutta en ehtinyt hairahtua reitiltä tms. kun huudettiin jo seuraava este. Jokunen hyppy tuli pohjaan, mutta ilman estevirheitä koko rata mentiin! Ja kivassa tempossa, ei mummolaakkaa kuten yksi tuttu totesi Purolan treenin gopro-videosta :D. Vesi meni superhyvin ja niinjoo! Teimme lähdötkin täysin kisatyyppisesti, joka oli todellatodella antoisaa ja opettavaista! Rasse kun ei vaan odota ja seiso paikallaan... Videota tuosta en ole saanut vielä, jaan sen teillekin, kun se vaan tulee :)
 
Treenin jälkeen hoidin hepan, otin hokit pois kahdelta, opetellen savella kylmäämisen ja ratsastaen kaksi hevosta! Maisan niistä ensimmäisenä. Lähdin tallilta vähän ennen 23, joten vähän myöhäänkin meni..
 


 
Odotin suurella innolla Maisaa, sillä halusin näyttää itselleni, että osaan ratsastaa tätä tammaa, pitää sen kontrollissa. Tein satoja kaarevia uria, pidätteitä mutta en ajatellutkaan luovuttamista. Kerta meni paljon paremmin mitä Purolassa ja sain motivaatiota vielä enemmän. Vieläkin laukassa tamma vei muutaman kerran hetken ajan mua 6-0 mutta sitä pystyi ihan jo ratsastaa tai siis uskalsin ratsastaa. Minussa on vieläkin sitä pientä arkuutta, joka ilmeni myös seuraavan hevosen kohdalla.
 
Seuraava hevonen oli Hirvi, n.180cm lempeä jättiläinen. Ihanan turvallinen, joka osasi käyttäytyä laittaessa, kuten Maisakin. Sain ohjeeksi ratsastaa gramaaneilla, sillä tuon hevosen kanssa pääsee niin helpoimmalla. Yhtä taistelua mennä ilman. Menimme kentälle, kouluaitojen sisään kuten Maisankin kanssa. Huomasin alkukäynneissä suuret liikkeet ja jo taluttaessa sen astuvan älyttömän paljon takajaloilla yli etujalkojen jäljen. Salla tai Monna kertoi myöskin sen liikkeistä, mutta leuka loksahti auki pyytäessäni raviin. Heiluin selässä ja keventämiseen joutui käyttää jokaista lihasta ja oppimaansa pysyäkseen selässä.
 
 
Vähitellen keventäminen tuntui jo luonnollisemmalta, mutta en olisi kyllä kenenkään halunnut nähdä istuntaani ja heiluvia jalkoja. Vaikka mahtava koulusatula pitikin selän ojennuksessa ja ei muuten pystynyt puristaa reisillä.. Laukassa H nyppi aika suurieleisesti päätään ja vaikka tietäessäni, ettei ruuna hypi pystyyn niin jäin vähän hissuttelemaan ja jännittämään sitä hetkeä, kun 180cm hyppääkin kynttilänä taivasta kohti. Sain kuitenkin yhtäkkiä sellaista tsemppiä ja itsevarmuutta ja aloin ratsastamaan. Ja hevonen ei nyppinyt kertaakaan ja oli täysin avuillani. Jälleen yksi erityyppinen hevonen, joka opetti paljon jo yhdellä kerralla. Nyt ratsastan Rassellakin gramaaneilla paljon varmemmin ja sitä kautta paremmin.
 
Seuraavana päivänä, maanantaina, sain ratsastaa nämä kolme ja yhden kenttähevosen vielä lisää. Ja tuo päivä on vieläkin mielessä. Kaikki kanssa sujui, paitsi yhden Ranttilaisen kanssa, joka luuli olevansa kisapaikalla aamuratsastuksella odottaen, rataestekoetta..  Menin siis ensimmäisenä tuon pöljimmän kanssa "hölkkäilemään kevyesti", sitten mennen Nallen, Hirven ja viimeisenä Maisan. Päivään olisi mahtunut vielä SM-pronssimitalisti Poju, mutta oli saanut yön aikana etukenkänsä irti..  Nalle oli kaikista tasaisin näistä, hitaasti syttyvä, oikea opetusmestari. Sen kanssa mentiin vähän tutustuen, ajatellessani jo lopettaa halusin kokeilla vastalaukkaa ja pyöritellä vielä vähän ympyröillä. Nalle alkoi mennä omalla moottorilla ja hakeutui jo luotiviivalle. Vastalaukat meni superkivasti ja saatiinkin lopettaa huippufiiliksiin.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Nalle, vas. Poju.//Edit.. Hevoset siis toisinpäin.
 
Hirven kanssa meni heti hienosti, ratsastin ensimmäisestä askeleesta lähtien ja myöskin pystyin keventää siellä. Taidettiin myöskin näyttää ihan hyvältä, kun saatiin kehuja katsojalta :) Maisan kanssa ylitettiin itsemme. Tehtiin laukka-osuus ilman ainuttakaan lähtöä, "ponilta" löytyi vaikka kuinka liikettä keskiraveissa ja se oli ihan pro <3 Vieläkin haluaisin vaan takaisin tuon tamman selkään, mihin päätyisimmekään jos sen selässä saisi säännöllisesti käydä <3
 
Loppujen lopulta reissu oli siis suht'onnistunut ja ehdottomasti antoisa, vaikka olisihan se toki ollut juuri tällä hetkellä tuulettaa hyvin menneitä ensimmäisiä kenttäkisojamme!
 

Ulkoasu pääsi vaihtoon samalla, yli-ihanan bannerin teki jälleen Jossu, kiitos suuresti <3

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

(Kenttä)Ratsastajana kehittymistä Itä-Suomessa, osa 1

Moi! Olisin toivonut tulevani kirjoittamaan teille vasta ensiviikolla onnistuneesti menneiden kenttäkisojen jälkeen, mutta ei nyt ihan se(kään) reissu mennyt suunnitelmien mukaan..
 
Jo torstaina (8.pvä), matkalla Purolaan tiesimme ja saimme kuulla, että vettä on tullut todella paljon ja nurmella maastoesteiden hyppääminen onnistuu varmasti vasta aikaisintaan sunnuntaina. 18.-19.päivä olevat kisat olivat myös vaakalaudalla jos sataisi enää yhtään. Paria tuntia ennen kohteeseen pääsyä meille soitettiin ja kerrottiin kisojen peruuntuneen. En käsittänyt ihan heti mitä se tarkoittaisikaan koko reissulle, sillä odotin kaikkea muuta tapahtuvaa innolla. Perillä laitettiin porukkamme neljä hevosta karsinoihin ja purimme tavaroita. Vettä oli tullut niin paljon (ja tuli), että piha oikeasti lainehti vedestä ja kentät näytti enemmänkin vesilätäköltä. Aloin todella tajuta tilannetta ja muutenkaan kaikki ei mennyt ihan nappiin..
 
Kaikki maastoestekuvat lauantailta c)Helmi Huttunen
 
Torstaina illalla oli tarkoitus hölkkäillä kevyesti maneesissa, mutta Rasse päätti tosiaan näyttää minullekin minkälainen täykkäri-Ranttilainen osaa olla. Tuota puolta en ole itse nähnyt vain kuullut. Siellä porukka naureskeli, että viisivuotias on ensimmäistä kertaa reissussa.. Eihän se olekaan kuin 19v ja ehkä sadatta kertaa Purolassa. Itse en olisi sen kanssa pärjännyt todellakaan, sen verran hurjana se kävi. Monna antoi toimintaohjeet selkäännousuun ja ratsastukseen ja selvittiinkin hengissä vaikka tosiasiassa melkein laukattiin vain se 20 minuuttia, sillä muutoin hevonen olisi ottanut vähän yläpomppua, kun otti lisää kierroksia jo pidätteestä. Pääsimme kuitenkin ravailemaankin suurimpien höyryjen lähdettyä ja hevonen tuntui oikeasti mahtavalta. Laukatessa olisin voinut lähteä 120cm radalle ja voittaa sen suurella todennäköisyydellä.
 
 
Jos tämä kertoisi kuinka paljon sitä vettä tuli..
 
Torstain iltapala ja ainut "ruoka"!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Perjantaina oli illalla 1-tason iltakisat, joihin ilmoittauduin 85&90cm ja olin tosi innoissani ja 85cm tulisi nyt niin hyvään saumaan, kun olemme siirtymässä kokonaan 90cm ja isompiin. Muutamaa tuntia ennen starttia kävin katsomassa hevostani, joka siirrettiin sisätalliin siksi aikaa, kun Zindi tarhaili. Näky ei ollut mukava, sillä oikea silmäluomi oli hyvin turvonnut ja Rasse ei lopulta pystynyt pitämään sitä auki kuin ihan himpun verran. Sain kuitenkin oppia ja osallistua toimihenkilönä ja sen jälkeen ratsastaa Juuson Maisan. Kisat sujuivat mukavasti ja puitteet tuolla on kyllä niin upeat. Olin Maisasta kuullut, että se on kiltti. Tajusin vasta Juuson sanoessa, että tuo voi tehdä ihan mitä vaan, että kiltti siis käsitellä- ei ratsastaa. En laittanut martingaalia saati turvaliiviä ja kannukset jalassa. Kahta ensimmäistä olisi tarvittu, varsinkin Juuson laittaessa meille pystyn ja kannuksille ei kyllä todella ollut tarvetta. Ravissa se oli tosi kiva siihen asti, kun aloin vaatia vähän enemmän ja laukassa hauislihakset joutuivat tosiaan töihin. Tamma oli kuin sähköjänis ja sitä sai vain pidättää. En osannut ratsastaa yhtään tuon tyyppistä hevosta ja sain hävetä olantakaa, että omistaja näkemässä tämän. Hyppyihin en päässyt mukaan pari kertaa, kun viimeiseen askeleeseen asti sai pitää kiinni ja sitten myödätä. Mutta muutaman kerran ihan sujuikin, jopa pystyn ollessa 80-85cm! Olin todella kiitollinen, että sain kuitenkin ratsastaa tämän tyyppisellä hevosella ja opin taas uutta. Ja ei meillä ihan huonosti kai mennyt ulkopuolisen silmin, kun sain ratsastaa tammaa vielä seuraavinakin päivinä.
 
 
Lauantaina pääsin kuolainoppiin että siivoamaan karsinoita ja hevosen ollessa kaksisilmäinen hyppäämään maastareita! Siivosin ~15 ja neljän oman hevosemme karsinat juuri ennen päivän rataeste-ryhmien alkua. Ihana Iina kertoi myös päivän aikana erikoiskuolaimista, turpahihnoista yms. ja opin paljon uutta, kiitos vielä! Iltapäivällä alkoi oma ryhmäni, molemmat kentät lanattiin ja toiselle tuotiin vielä lisää hypättäviä esteitä. Valmennus sujui hyvin, mitään ongelmaa ei ollut ja päästiin menemään jopa helpon kapea! Kun sitä tuotiin kentälle niin ajattelin itsekseni, että tuota en aio hypätä ja johdetolppien näyttäessä sen olevan yli 100cm ja hirmuleveä niin olin aivan varma, että tuota ei edes ehdoteta meille.
 
Aloitimme hyppäämään toisella isommalla kentällä ja tulimme pientä tukkia, risua ja sianselkää alkuun. Paikat oli välillä vähän kaukaa tai liian läheltä, sain ohjeeksi laukata sujuvammin, hevosen ollessa vanha konkari eikä tarvitse varoa periaatteessa mitään. Paikat tulee helpommin, kun Rasse saa laukata ja Paavo kertoi tämän kokemuksesta ja se tosiaan helpotti ratsastusta. Tulimme pikkuradan pikkuesteillä ennen kuin siirryimme toiselle kentälle. Siellä tulimme linjaa ja kapeita, myöhemmin näitä yhdistettynä radaksi. Linja jäi alkuun meille vähän lyhyeksi ja sain ottaa pari pidätettä välissä. Tulimme yksittäisenä molemmat!! kapeat eli myöskin sen mitä ikinä en olisi ajatellut meneväni. Pienempi kapea oli helppo, Rasse vähän kiemurteli ennen estettä, mutta pitäessäni katseen eteen ja laskemalla rytmiä niin ruuna tajusi että yli ollaan menossa. Toinenkin kapea meni hyvin ilman ongelmaa, oli aika voittajafiilis :)




Sitten sainkin opetella radan. Pitkän mutta loogisen radan. Tulimme samoja esteitä, mitä olimme jo menneet ja muutamia uusia kivoja tuli lisää. Paavo kertoi mitä haetaan ja mitä hevoset voi katsoa. Muilla oli Rassea paljon kokemattomampia hevosia ja he näyttivät esteitä, minä näytin itselleni "trakehnerin". Suht'korkean ja alta tyhjän olevan tukkipystyn ja trakehnrille tyypillisen haudan sijaan siellä oli vesimatto. Ykköselle tuli jälleen suuri hyppy, niin kuin aiemminkin, muutama vähän pohjaan ja juurikin ennen tuota trakehneria tuli puolen askeleen mittainen hidas hetki, mutta kun puristin pohjetta niin yli mentiin. Kapea-kapea kaarevalinja meni hienosti ja olin hyvin tyytyväinen <3 Paavo kertoi lopuksi näin(ei sanatarkasti): "Upea tilaisuus päästä tämäntasoisella, kokeneella hevosella harjoittelemaan. Se ei mene yli, jos ei ratsasta, vaikka pelastaakin paljon eikä kyttää. Sulla on perusasiat hyvin kunnossa eikä niihin tarvinnut puuttua juuri ollenkaan ja hyvä tasopaino." Oli hienoa kuulla tämä Suomen parhaimmistolta kenttäratsastuksessa ja muiltakin sain ihania, tsemppaavia ja kehuvia kommentteja, ne toi älyttömästi hyvää mieltä.
 


Jaoin nämä kahteen osaan, seuraava tulee jossain välissä. Toivottavasti saan toisen maastaritreenin materiaalin siihen mennessä! :)

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Omatekoiset suitset by Laukkalähestymisellä-blogi

Blogissa useampaan kertaan mainittu Josefiina Laukkalähestymisellä-blogista teki upeat suitset muutama kuukausi sitten ja Halla sai toimia mallina leirillä. Tässä "muutamia" kuvia tuokiosta, näitä pystyy selata vaikka kuinka monta tuntia, Halla <3
 




Tähän asti olleet kuvat Annin kamerasta :)







 







 
Oliko sinulla ehdotonta suosikkia näistä?
//Tämä postaus on ajastuksella julkaistu, tällä hetkellä olen ollut Lapinlahdella päivän! Postausta sieltä en kirjoittele erikseen, toivottakaa onnea meidän ensimmäisiin kenttiksiin 18.-19.7.! (equipe varmasti käytössä, menen siis harrasteen ;))

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ruusukeratsastus ja mun eka 90cm!

 


Elämäni upeimmista ja kokemusrikkaimmista viikoista on nyt takana, seuraava varmasti alkamassa. Tosiaan olin leirillä Hallan kanssa ja sitten perjantaina hölkkäiltiin ja humputeltiin Rassen kanssa seuraavan päivän kisoihin valmistautuen. Kyseessä oli oman seuran 2-tason estekisat, joihin ilmoittauduin kasikymppiin ja mikäli rata menee hyvin ja saan kvaalin niin jälkkärinä 90cm:n. Aamulla lähdin tallille kahdeksaksi ja ysin aikaan laitettiin heppa autoon ja lähdettiin vartin matkalle Myllykylän kentälle. Siellä oli jo säpinää ja porukkaa yllättävän paljon. Kävin kansliassa ilmoittautumassa ja jännitys vaan kasvoi. Aamulla pukiessani kisakamat päälle jännitys oli ihan sietämätön, mun ekat 2-tason kisat, toinen kasikymppi ja eka ysikymppi mahdollisesti, opeteltavana ensimmäisen kerran kaksi eri rataa. Ja sitten se yksi tärkeimmistä, saada kvaali Purolaan.  Hetkeäkään en kuitenkaan miettinyt, etten esimerkiksi uskaltaisi mennä 90cm, jos siihen mahdollisuus tulisi.



 
Meillä oli paljon aikaa ja myöskin ihana Laura toimi hevosenhoitajana sen ajan, kun kävelimme radan. Rata oli ehkä kivoin mitä koskaan olen mennyt, niin peruslinjoja, simppeli, looginen rata. Jokaisella esteellä oli jotakin täytettä ja rataan sisältyi sarja. Arvosteluna oli ihanneaika, joten minun ei tarvinnut edes opetella kahta "pitkää" rataa ja molemmissa luokissa oli vielä viisi ensimmäistä samalla lailla, joten rata oli kuin meille tehty. Rasse, kun ei kyttää mitään ja nostelee varmemmin jalkojaankin, kun esteessä on jotain extraa, ihanneajan mitoitettua vielä sujuvaksi, rata oli kuin meille tehty! Verkka meni viime kisojen jälkeen ihan pipariksi, paikat meni miten meni ja en päässyt mukaan, saati osannut ratsastaa.. Radalla kuitenkin kaikki meni ihan nappiin ja olin niin iloinen. Ihan ybermahtava fiilis! Kaikki linjat meni suunnitellun mukaan ja sain jopa myöhemmin kehuja tasapainoisesta ja rytmikkäästä menosta sekä hevosta häiritsemättömästä tasapainoisesta istunnasta alan ammattilaiselta.
 









Menin siis heti ilmoittautumaan ysikymppiin ja lähdin hevosista ensimmäisenä numerolla 13. Olin hyvinhyvin iloinen, että siinä oli paljon poneja aluksi ;) Kävelin radan Monnan kanssa kerran, heti perään toisen kerran yksikseni. Ihan sellaista 100% varmuutta en saanut mieleeni ja päätin oikoa uusinnassa, sillä sain niistä ns. maamerkkejä muistamiseen. Verkassa meinasin tippua alastulossa, kun lähdin hypyttämään hevosta uskomattoman huonosta paikasta ja hyppy oli aika melkoinen.. Ihan pari hyppyä saatiin menemään sujuvasti ja lähdettiin radalle. Silti verkan möhlimiset ei jännittänyt, sillä rata on aina mennyt hyvin verkan sähläyksestä huolimatta. Kaikki muu kylläkin jännitti ja uusinnassa olevaa trippeliä odotin kauhun ja mielenkiinnon sekoituksella. Hevosellehan se on luontaisin ja helpoin este ja Rasselle sen korkuinen oli ihan easy, mutta minä koskaan sitä estetyyppiä hypänneenä sai jännitystä pintaan.

Ykkönen meni hyvin sen ollessa vain 80cm, hillitsin jännityksen. Linjan eka oli tapissa oleva okseri ja saatiin tosi hyvä paikka ja hyppy, linjalla hämäännyin millisekunniksi, että minne ja se yksi pidäte jäi ottamatta. Se kostautui puomilla, vaikka Rasse nyt olisi voinut pitää sen ylhäällä hyvinkin. Jos nyt jossitellaan niin jos alla olisi ollut portti, muuri tms. se ei olisi ikipäivänä ottanut pudotusta, se nyt sattui olemaan juuri se lankku, johonka todella moni muukin otti kosketusta. Harmitti, mutta jatkoin silti ratsastusta ja loppurata olikin ihan super. Kaareva sarjalta punaharmaalle oli vähän jyrkkä, sillä unohdin taas hetkeksi minne pitikään mennä.. Viimeisen esteen jälkeen en tajunnut kaasuttaa maalilinjalle vaan ehdin lähes ottaa raviin, hups. Monna sai kuitenkin tajuamaan päivän hienouden ja tuon turhan puomin merkitsemättömyyden ja muistelenkin rataa iloiten.
 


Tämä on niin hassua, minä joka sanoin joulukuussa, etten halua kisata enää esteillä, kun unohdin radan jälleen kerran 60cm luokassa. Omistin siis ennen Rassea muutamia hyväksyttyjä ratoja ALLE 60cm.. Nyt tähtäimessä Lapinlahden jälkeen on 90&100cm. Ihan uskomatonta <3