Luovuttaja fiilis- vai onko?

Tänään moni tuttuni on lähtenyt Niinisaloon ja starttaavat viikonlopun aikana kolmessa eri osakokeessa. On siis perinteiset Niinisalon viimeiset kenttäkisat, ja niissä tänäkin vuonna kisataan alueiden joukkuemestaruudet. Mutta mitä tekee Mira? No, istuu kotona lukien englantia ja toivottavasti pääsee käymään tallilla. Olisin varmaan päässyt mukaan hoitajaksi/turistiksi, mutta olosuhteet kepeillä liikkumisella ei ole ihan ihanteelliset pitkien välimatkojen takia. Ja kaksi ja puolipäivää jalkojen päällä on tässä vaiheessa liikaa vielä. Olisin saanut tuon viikonlopun jälkeen sanoa ainakin heipat mestaruuksille.

On vieläkin inhottavaa ymmärtää ja en ihan olekaan tajunnut, että kävimme tällä kaudella yli viisistä kisoista yhdet ja menimme sitten kaatumaan ja maali jäi pienen matkan päähän. Jos tähdet olisivat olleet kohdallaan olisimme menneet Kangasalla tuttaria ja rataesteillä metriä. Jaja.. Nyt seuraavana viikonloppuna on seuramme mestaruudet ja meitä on junnuissa kivan paljon, saisimme kunnon kilpailun. Olen ratsastanut nyt kaksi kertaa ja jälkimmäisen kerran jälkeen jalkaterä turposi nilkasta varpaisiin ihan reippaasti, mutta kipu ei ollut tänään sietämättömän kova, joka on hyvä merkki. Maanantain ratsastuksen jälkeen kipu oli nimittäin epämukava. Jalkaterä päivästä riippuen sietää vähän painoa, mutta pääasiassa ei ja jalustinta en pysty käyttää ollenkaan vasemmalla puolella. En saa edes kenkää tuohon.

 

Nyt päivä päivältä on alkanut jännittää ihan oikeasti pystynkö osallistua esteillä. Ja onko järkevää startata, mutta halu on ainakin niin valtava. Esteillä toki se ei olisi edes turvallista startata yksijalkaisena ja luokan ollessa vielä toinen 90cm. Sekä koulun ollessa meillä vähän muutenkin jo hankalaa niin onko sen arvoista tuhota jalkaa entisestään ja pidentää saikkua. Sen nyt näkee seuraavina päivinä.

 

 

3viikon tauon jälkeen taas ratsailla!

Eilen vähän alkuperäisten suunnitelmia muokaten sain huikean "hyvän" (miten kunkin sen ottaa) idean. Nimittäin ratsastaa. Ja tietenkin niin että äiti ja Monna saa vasta tietää jälkeenpäin ettei mua kielletä! Tallilla sain hieman järkyttyneitä ilmeitä ja "sä oot ihan tyhmä/hullu". ;)

 

Mulla oli vielä liukkaat juoksuhousut jalassa, sillä äiti vei minut ja kun en saanut jäädä kiinni niin en voinut pukea ratsastushousuja. Ja en vielä matkallakaan ollut varma ratsastanko loppujenlopuksi. Ensimmäinen haaste, kun oli saada edes molemmat idiootit sisään. Zindi pelkää keppejä ja Rasse vaan muuten on hankala yleensä. Koska halusin nyt vaan kokeilla niin päätin tuoda Rassen itse ja pyysin Veeraa tuomaan Zindin. Mentiin askel kerrallaan ja ei pappa saanut edes kaadettua, vaikka vähän sitä yrittikin kävelemällä vähän lujaa ja menemällä syömään kukkapuskaan..

 

Päästiin karsinaan turvallisesti siis ja satulasta lähtien sain kamat lähelle itse. Juttelin hieman pitkästä aikaa tuttujen kanssa ja harjauskin sujui hyvin. Yhdellä jalalla kavioiden putsaaminen ja suojien laitto olikin jo vähän haasteellisempaa. Ei olisi muuten onnistunut 3viikkoa sitten vielä! Rasse käyttäytyi onneksi hyvin, ehkä vanhakin tajuaa.. Mietin siirtymistä tallin pihaan kauan ja päädyin ottamaan yhden kepin mukaan ja konkkasin sen ja Rassen kaulasta kiinni pitäen ulos.

Nousin selkään väärältä puolelta ja väärällä jalalla, se meni kyllä jo ihan rutiininomaisesti jo, sillä tällä tavallahan menin jo rikkinäisen polven kanssa muutama viikko takaperin. Kentällä käveltiin kauan ensin vapain ohjin, sitten pyöritellen ja jumppaillen ympyrällä. Enemmän tilaa tullessa kokeilin ravia. Keventää en edes yrittänyt ja otinkin heti sääreen naputtavan jalustimen kokonaan  pois. Laukkaa mentiin myös ja pappa alkoi päästä asiaan! Nostoissa se alkoi kuumia ja muutamaan kertaan käytiin jo edestä korkeammallakin. Siinä vaiheessa piti pysyä jo nauramiseltakin selässä :D Ei menty varmaan 15minuuttiakaan ravia ja laukkaa, mutta on tuo niin kivaa <3

 

Ei murtumia!

Olin torstaina vihdoin magneettikuvauksessa ja molemmat vammautuneet kohdat, polvi ja jaltaterä, kuvattiin. Ilmeisesti jonkinlaista stressiä on, sillä oli ihanaa vain olla lähes tunti, vaikka laitteesta tuleva ääni olikin todella kova.

 

 

Eli suurella todennäköisyydellä saan ottaa kysymysmerkin pois seuramestaruuksista! Eli oman seuramme mestaruudet kilpaillaan tasan kahden viikon päästä. 26.9. on koulu ja seuraavana päivänä esteet. Kouluohjelmana on tuttarin kouluohjelma pitkällä radalla.. Itse en ole kisannut kertaakaan A-radalla ja kovasti olen nyt ahkeroinut, että saan edes jotain käsitystä. Ratsukkona ja Rasselle pitkä rata ja tuo ohjelma on vain plussaa ja itse haluaisin jo olla selässä treenailemassa keskilaukkaa ;) Maanantaina minun on tarkoitus mennä jo selkään, katsotaan mitä pystytään tehdä!

Mut otettiin mukaan vammaishoitajaksi NURK:lle ja toinen hoidettava voitti kaikki ja toinen pääsi maaliin <3

Lapsiheppa <3

Monna kävi muuten Martan selässä ja vauva oli käyttäytynyt super hyvin! Naurettiin, kun juteltiin sillä kun Zindillä on ratsastettu nuorempana niin sieltä tiputtiin 5min sisällä pari kertaa.. Onneksi saatiin tällainen tasapainottava nuori mukaan jengiin :D

Ensiviikolla alkaa koeviikko ja katsotaan mitä ehdin tänne tulla päivittelemään, kun hevosiakin alkaa olla jo jonoksi omiakin..

Hyvää suomenhevosen päivää

Myös minun elämässä on ollut muutamia upeita suokkeja, vaikka nykyään kovin puokeilla ratsastelinkin :)

Mallikka, Maire <3

Herra Herman <3

Ikävä on liian suuri, tippa linsissä nytkin kuvia katsotaan. Herman <3

Lisää kuvia

Mairen varsa Martti, Tosi-Malli i.Tosi-Romeo
Kuva hieman vanha, olisitte nähneet jätkän eilen..

Miskan Tähti, Miska

Toivon, että vielä jossain vaiheessa elämääni tulee joku upea suokki, niissä on sitä jotain mikä minua viehettää.

Hyvää suomenhevosen päivää!

Tervetuloa tiimiin Martta 4v!

 

3.9. torstaina, Monna ajoi tallin pihaan ja hetken päästä autosta purettiin kaunis Martta. <3

 

 

Martta on Monnalla käytössä ja siitä toivotaan tulevaisuuden kenttälupausta.  Liikettä siltä löytyy ja erityisesti sen ihana luonne tekee siitä uskomattoman kivanoloisen nuoren. Sen oltua pari tuntia tallissa ensimmäisenä iltana menin koukattamaan heinähäkkiä keppieni kanssa ja vauva söi samalla ja välillä nuuhkaisi hiuksiani. Se on tosi utelias ja kiltti kaikella tapaa (vielä ainakin:P) käsitellä ja se helpottaa valtavasti tutustumista, kun en edes taluttaa sitä pysty. Jos se olisikin jostain syystä hurja tms. niin tutustuminen jäisi aika minimiin oman sairaslomani aikana.

 

En kamalan paljon tiedä miten paljon sitä on ratsastettu ja miten sillä on mennyt, mutta se menee kaikki askellajit ja on hypännytkin pientä rataa jo. Nyt kesän se on ollut vain laitumella, joten huomisesta lähtien sitä ratsastetaan rauhallisessa tahdissa ja muutaman viikon päästä otetaan ensimmäisiä hyppyjä.

 

 

Mä pääsen myös ratsastamaan vauvalla heti kuntouduttuani, joten Martta tulee varmasti tutuksi teillekin :)

Liebster award -haaste

Kiitos paljon haasteesta Roosa! On mielestäni kivaa, että tällaisia haasteita on alkanut kiertää enemmänkin :)

 

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

1. Miksi ratsastat?

 

Kulkee suvussa ;) Äitini ja tätini ovat kisanneet kansallisia myöten nuorempana ja aina heidän ratsastaessaan leikin hiekkaleluilla keskellä kenttää-valittamatta kertaakaan. Kun sen kerran aloittaa, ei voi enää lopettaa.

2. Kuinka kauan olet ratsastanut?

 

"Vasta" 2011 vuodesta lähtien säännöllisesti,  ihan vauvasta lähtien kyllä käynyt selässä ja pyörinyt tallilla.

3. Onko sinulla oma hevonen, käytkö ratsastuskoulussa vai ratsastatko muiden hevosilla? 

 

Lopetin ratsastuskoulun keväällä, minulla on kokonaan käytössä vanhempi kenttäruuna, viikottain ratsastan myös saman omistajan tammaa sekä eri paikkakunnalla riittää hevosia ratsastettaviksi :) (Toki nyt tämä tamma ollut saikulla monta kk, mutta kaiken ollessa kunnossa näin.)

4. Oletko enemmän este- vai kouluratsastaja, vai oletko enemmän ravi- ihmisiä? 

 

Vielä viime marraskuussa en tykännyt hypätä esteitä ja oli ihan koulutuuppari. Monna ja Rasse teki kuitenkin minut löydettyään minusta esteratsastajan ja tällä hetkellä kenttä on se juttu :) Rasse siis on mennyt 2* kentässä aikoinaan ja toimii mitä upeimpana opetusmestarina minulle <3

5. Mikä on ratsastuksen ikävin ja mukavin puoli? 

 

Ikävin ehkä onnettomuudet. Ratsastus ja erityisesti kenttäratsastus kuuluu maailman vaarallisimpiin urheilulajeihin. Myöskin pienet, "turhat" vammat voi johtaa inhottavaan taukoon. Mukavin varmastikin ystävämme hevoset. Fiilis, kun on yhtä 600kg eläimen kanssa. Sekä onnistumiset ja ne ystävät mitä saamme harrastuksemme kautta.

6. Pidätkö kuvaamisesta? 

 

Pidän, mutta en halua ammattikuvaajaksi tai sijoittaa tuhansia kalustoon. Muistoiksi ja blogiin vain.

7. Oletko koskaan kokeillut kenttäratsastusta? 

 

Hih, meidän laji ja elämäntapa ;)

 

8. Pidätkö enemmän kylmäverisistä vai lämminverisistä?

 

Monia upeita ja tärkeitä suokkejakin on matkalleni osunut ja ovat ikuisesti sydämessäni, mutta nyt olen tekemisissä niin paljon lämminveristen puokkien kanssa, joten valitsen jälkimmäisen.

9. Kuinka monta kertaa ratsastat viikossa tai kuukaudessa?

 

Kun minä, että hevonen on kunnossa niin pidän ratsastusvapaan vain hevosen vapaapäivän takia. Toki silloin voi olla toinen ratsastettavana tai välillä kaksi/kolmekin päivässä.

 

 10. Kilpailetko ratsastus vai ravikilpailuissa?

 

Ratsastus :)

11. Kuinka korkealla tavoitteesi on kilpailemisessa?

 

En tällä hetkellä halua ratsastaa ja kilpailla ammatikseni tulevaisuudessakaan. Haluan päästä harrastusmielessä niin pitkälle, kun rahkeeni riittävät. Rassen kanssa olisimme startanneet jo tänä vuonna tuttaria, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, helpon esteitäkin olemme menneet muutamia. Vaativaa ainakaan nyt en pystyisi mennä mistään hinnasta, mutta helppo voisi olla joskus mahdollinen, Rassen kanssa sinne emme varmaan ehdi.

 

Olen koulussa mennyt vain helppoa ceetä, Zindillä olisi tällä kaudella ollut tarkoituksena mennä HeB, ei tuntuisi mahdottomalta startata joskus muutaman vuoden päästä HeA:takaan.

 

Esteillä niin pitkälle kuin mahdollista, Rassen kanssa toivottavasti pääsemme vielä menemään 100cm.

Ja seuraaviin keksimiini kysymyksiin saavat vastata nämä blogit:

 

Lämminverinen unelma

 

Kavioiden Kopsetta
 

Ponirallia
 

Ruosteinen kuolain

 

Musta ratsu

 

Eläinten kertomaa

 

Only sky is the limit

 

1. Kuinka kauan olet blogannut?

2. Minkä tyyppisiä postauksia teet/luet mieluiten?

3. Elämäsi hevonen ja kerro siitä?

4. Pahin onnettomuutesi hevosten kanssa?

5. Kuinka monta kertaa olet tippunut?

6. Mitä lajia/lajeja ( koulu/este/kenttä/ravi jne. ) harrastat/haluaisit kokeilla?

7. Mikä sinua viehättää hevosissa?

8. Onko ratsastus/hevoshommat kasvattaneet sinua ihmisenä/ olet oppinut arvostamaan jotain/tms.? Ja miten?

9. Kuinka korkealla ovat tavoitteesi kilpailemisessa?

10. Unohtumattomin kokemuksesi hevosten parissa?

11. Mitä tekisit joutuisit jostain syystä luopumaan harrastuksestasi?