lauantai 27. elokuuta 2016

JOUKKUEMESTARUUSKULTAA 2016

Mennään ajassa taaksepäin, elokuun viidenteen päivään. Lähdimme yhdessä Marian kanssa parhaat kaverukset, Rasse ja Sepi, kopissa mukana kohti Ylistaroa. Tänään olisi se päivä, jolloin olisi niin kuin pakko onnistua.
C)Tuulia N

Meillä oli karsinat paikat ratsastuskoululta, sillä vaikka tämä kaksikko on ihana pari yhdessä niin, hyvin hankala ilman hevosenhoitajaa. Rassea ei voi jättää koppiin yksin, joten sillä pitäisi olla pitäjä ja olisi inhottavaa seisottaa aamusta iltaan kopissa, jos sattuisi niin kivasti, että jouduttaisiin odottaa palkintojakoa... Kävimme kävelemässä 90cm radan, joka oli todella kiva ja sitten saimmekin kiiruhtaa laittamaan kuntoon. Kentän laidalle ehdittyäni huomasin kilpailunumeron puuttuvan ja Mape lähti sitä hakemaan. Tiesin, että ehdin starttiin juuri, mutta olin kamalan hätäinen saatuani numeron ja verkka meni ihan pipariksi. Rasse pysähtyi ensimmäisellä hypyllä ristikolle, jonka alle oli laitettu matto ja seuraavat verkkahypyt ratsastin pohjaan. Radalle menin vähän fiiliksellä, että Rasse(ja minä) on aina parempi radalla. No, Rasse oli todella mahtava, se pelasti jokaikisen hypyn, jonka tyrin huolella. En nähnyt paikkoja ollenkaan ja en päässyt hyppyihin mukaan, mutta Rasse hoiti homman kotiin ja saimme joukkueelle osaltamme nollan sekä sijoituksen itsellemme!


Yllä olevat kuvat myös c)Tuulia N.
Metri tuntui myös todella kivalta radalta, uusinta hyvin mielenkiintoiselta. Olin todella innoissani, että pääsen korjaamaan virheeni. Mape pääsi auttamaan mua nyt verkassa ja hypyt sujuivat paljon paremmin. Ja itse rata, tarkemmin perusrata, oli siistein, mitä olen ratsastanut. Nyt melkeinpä joka ikinen paikka osui kohdilleen ja Rasse oli ihan huippu! Pääsimme uusintaan, jonne suuri osa ei ollut päässyt ja mulla katkesi rytmi toisella esteellä ja seuraavan Rasse kiipesi yli ja sitten mun kropasta loppui voima. En pystynyt antaa pohjetta ja edessä oli oikealta kaarella massiivinen okseri ja ollessani irti jo selästä Rasse pysähtyi, onneksi, ja minä "pudottauduin" alas. Tulin suoraan oikealle olkapäälleni ja se otti vähän osumaa.
Kolme seuraavaa c)Josefiina Maijala




Tuttumme oli ihanasti vienyt ja hoitanut Rassen pois, kun minä kylmäilin hoitajien/lääkärin luona olkapäätä, joka liikkui rajallisesti. Tallimme tytöt auttoivat minut tallille vastaavasti, kiitos :) Saimme jännittää  Pulkkasten radat, kun Annakin otti nollan radaltaan, myöskin Saana. Miisa uusi vielä mitalin väristä ja ratsasti kultaa. <3 Pääsin siis testaamaan olkapään kunnon samana päivänä eikä se siinä tuntunut miltään kun onnellisuus oli huipuissaan! Ensimmäinen mitalini ja vielä tällaisessa joukkueessa! (Ikuinen Miisa-fani)

Mitalikuvat c)Tuulia N



tiistai 2. elokuuta 2016

Nurmella!

Oltiin eilen nurmella treenamassa ja voi että meillä oli kivaa! Ja kun saatiin vielä kuvaajakin paikalle( siskoni otti sen kyllä kirjaimellisesti ja sai otettua 590 kuvaa..) niin saan tännekin päivitettyä muuta kuin kisapostauksia :)



Meiltä on tallilta tänne nurmelle alle kilometri ja siinä saa alkuun hyvät alkukäynnit. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tänne pääsimme, joka on todella harmi kyllä. Muutenkin kenttä on harmittavan vähäisessä käytössä, sillä hokitus vie sen pienen lisäaikansa ja -vaivansa sekä suurimmalla osalla meidän tallin hevosista ei ole reiällisiä kenkiä kesäisin. Ja muille tämä on aika syrjässä. Tänä vuonna kuitenkin kenttä niitettiin ja estekalusto roudattiin Myllykylästä 1,5viikoksi derbylle ja valmennuksia siellä pidettiinkin useampi. Mä olin silloin lomalla enkä päässyt osallistumaan, mutta kuitenkin ainakin kerran tähän vuoteen sinne treenaamaan.

Nurmihan on Rasselle eduksi, ja tällä pohja on erinomainen ja joustava ja Rassen liikkeet pääsevätkin edukseen, sieltä esiintyy pätkiä nuoruuden lennokkuudesta. Ja kun se liikkuu hyvin niin jumitkin aukeavat+ siinä voi laukata isosti.


Nämä kaksi kuvaa oli niin mahtavia, että pakko jakaa tänne :D

Rasse oli aika spookyna aluksi niin kiersin vielä kertaalleen käynnissä kentän ympäri ja sitten aloin hölkkäillä ympäri. Rasse oli kovin menossa ja sitä sai kyllä pitää vastaan ettei se juossut aivan holtittomasti. Annoin sen fiilistellä ja olla vähän villi, vaikka päämääränä päättäväisesti halusin kunnon sileäntreenin loppua kohti. Laitoinhan ihan yleispenkin lähes koulujalkkareilla, seuraavalla kertaa laitetaan kyllä estekamat niskaan ja mennään ainoastaan pitämään hauskaa ;) Sen takia myös kevyt istunta ei ole millään lailla oikeaoppinen, kun en jaksanut säätää jalkkareita lyhyemmäksi parin laukkapätkän ajaksi.

Hölkkäilin molempiin suuntiin ja sen jälkeen aloin tehdä kiemurauraa ottaen ravia ja etuosaa vähän lyhyemmäksi. Rasse yllättävän hyvin antoi vaikuttaa itseensä ja ravi tuntui kovinkin joustavalta ja elastiselta loppua kohti. Kävelimme hetken kuvaajaa odotellen ja hänen saavuttuaan pienen ravailun jälkeen laukattiin. Sen jälkeen olimmekin jo molemmat hiessä hymy huulilla.



Alkuverkan jälkeen lähdin työstämään sitä ravissa ympyrällä, tehden välillä voltteja ja siirtymisiä askellajin sisällä. Rasse alkoikin alun pomppimisen(se vain halusi laukata) jälkeen vähän jo pyöristyä edestä ja hakeutumaan tuntumalle. Ja se ravasi todella hyvin, joka oli minulle peräänantoa tärkeämpi, kun ei olla hetkeen tehty kunnon koulutreeniä(mulla pientä hakemista ja rasse vähän jäykkä) ja vielä isolla nurmella jossa olisi Rassen mielestä niin paljon kivempi vain katsella maisemia laukaten..;)

Tein muutamia väistöjä ja ekalla kerralla väistöaskeleet eivät olleet niin hyvät kuin halusin, mutta jälkimmäiset kerrat sujuivat jo vähän paremmin. Sitten parit lisäykset, joissa Rasse lähti niin makeesti maasta irti! Loppuraveissa se venytti eteenalas ja oli pyöreämmällä niskalla ja kaiken lisäksi ravasikin vielä entistä paremmin.
Tässä kuvassa on jotain mistä pidän tosi paljon :)




Lauantaina lähdetäänkin kohti Ylistaroa ja seurojen välisiä estejoukkuemestaruuksia. Edustan KuRatin joukkueessa korkeudella 90cm, kauden päätavoite/kisatoive siis täyttyy :) Lisäksi starttaan myös avoimessa metrissä. Pitäkään peukut pystyssä!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kuvaussessio

Monta viikkoa sitten Josefiina tuli kuvaamaan meitä jälleen. Kuvista tuli ihan älyttömän hienoja :)

Ja mitä meille kuuluu nyt? Molemmat ovat kasvattaneet kesämahan(+minä), Rasse näyttää nyt aika hyvältä kyllä, mutta Z on aika tankki.. Rasse on ollut hetken kevyemmällä ja vuorostaan minä jäin eilen, sillä kroppa ja mieli huusivat lepoa ja päätinkin olla nyt ainakin viikon tallilta pois. Viikko sen takia, kun jos olisin sanonut "tulen kun siltä tuntuu" niin olisin mennyt jo viimeistään huomenna tai kun joku olisi pyytänyt. Sanoin ennen tätä tallilomaani, että koulujen alkaessa mulla alkaa loma. Ihan hullua että lukiolainen voi sanoa noin ja jos olisin mennyt seuraavat 4 viikkoa samalla tempolla niin enhän olisi jaksanut millään koulussa enää kuitenkaan. Olen siis koko kesän aikana pitänyt ehkä 4-5 tallivapaata, usein käynyt kaksikin kertaa päivässä.

Edellispäivänä serkkuni Beeda tuli hieromaan hevoset ja jumeja löytyi, joka ei tule varmaan yllätyksenä ikinä hieronnan yhteydessä, jos mukaan laskee ne pienimmätkin. Seuraava kerta menee kolmen viikon päähän. Sain myös vinkkejä venytyksiin, jotka otan kyllä käyttöön kun palaan tallille :) Mutta nyt niitä kuvia!




 


maanantai 20. kesäkuuta 2016

KuRat 90&100cm


8.6. pakkasin jälleen kamat ja hevosen traikkuun, Mapen kyytiin. Vuorossa oli  seuramme 1-tason iltakisat. Sää oli aika hirvittävä, välillä satoi kaatamalla, lähes kokoajan tuuli joko enemmän tai vähemmän ja useamman kerran oli pakko kääntyä tuulesta pois päin, sillä se oli todella voimakas ja toi mukanaan hiekkakuorrutuksen. Jopa Rasse siitä otti vähän pulttia.

En päässyt kävelemään rataa, mutta olin sitä rakentamassa niin tiesin sen suurinpiirtein  ja kertasimme sen Mapen kanssa matkalla este esteeltä. Erittäin hyvää harjoitusta oli mulle ensimmäisen kerran kotikisoissa ratsastaa rata kävelemättä sitä. Reipas 1,5v sitten kun neljänkin kerran kävelyn jälkeen tulos oli useamman kerran hylätty radan unohtamisen takia..

Kävin maksamassa startit ja moikkaamassa nopeasti Josefiinaa, joka nämäkin kuvat on ottanut, kiitos <3. Aika nopeasti sain heittää Rasselle kamat päälle ja hyvin tuollaisessakin säässä pärjäsi sen kanssa yksin, aina helpompaa, kun on edes yksi hevosenhoitaja joka antaa tavaroita varustekaapista ja pitää pyörivää hevosta kiinni  jne. ;) Selästä ehdin jutella tuttujen kanssa ennen kuin suuntasin verkkaamaan. Jouduin tuhat kertaa varmistamaan kuinka monta on ennen minua ja minuutilleen olenko suunnitellussa aikataulussa mutta niin vain aika meni juuri nappiin.


Hieno, mutta aavistuksen vuosien saatossa kulahtanut Rassen maajoukkuehuopa, joka on käynyt Tanskassa asti <3

Rata oli sama, joka helpotti jälleen yksin liikenteessä olemista. Rata oli myös todella simppeli ja kiva, ja erityisesti iltakisoihin ajateltu; erittäin nopea ja sujuva, mm. lähtö-ja maalilinjat olivat samassa kohtaa, alku sisäänkäynnin puolelta ja loppu suoraan kohti ulosmenoaukkoa ja mitähän näitä kaikkia oli :D

Rasse oli kyllä menossa, mutta en saanut sitä aivan ihanteellisen skarpiksi ja ehken täysin pohkeen eteen, sillä paikat eivät osuneet täydellisesti, pari huonompaakin lähestymistä, mutta Rasse kyllä sen verran oli terävänä että otti tuplanollat sekä ollen ensimmäinen ei sijoittunut. Tuplanollat tällä tasolla pitäisi olla jo rutiinitulos, mutta sen verran kokematon olen vielä ja Rasse helposti unohtaa etujalkansa hieman liian matalalle josta turhia puomeja olemme saaneet. Mun pitäisi ratsastaa aivan täydellisesti jokainen askel ja lähestyminen ja kuitenkaan sekään ei riittäisi luultavasti ikuiseen tuplanolla tulokseen.

Rasse on kyllä tämän kauden ollut aivan älyttömässä lyönnissä ja jättänyt puomit kannattimilleen. Se on pelastanut mun mokia ja tässä on varmasti tullut omalta osaltani talven aikana rutiinia ja taitoa, joka on taas edesauttanut luottamuksen syntymistä ja edelleen sitä kautta parempaa yhteistyötä ja papan halua miellyttää.



Metrin verkassa Mape tuli auttamaan ja saatiinkin lopulta paikat onnistumaan ja Rasse teki ihan mielettömiä hyppyjä, samoin kuin radalla! Radalla sain paljon paremman laukan ja Rasse parani silmissä esteiden ollessa isompi, se tuli ryhdikkäämmäksi ja paikatkin tuli luonnostaan, yllättäen :P. Uusintaan päästessäni halusin ratsastaa ihan aikaa, valitettavasti otettiin puomi mukaan siniseltä okserilta. Olisin saanut ratsastaa sen ihan loppuun asti viimeistellen jolloin se ehkä olisi pysynyt ylhäällä, ken tietää. Sitten linja vähän haparoi, mutta viimeinen este tuli ihan hyvin. Sen olisi voinut tulla pienemmälläkin tiellä, mutta puomista johtuen en lähtenyt ottamaan riskiä ottaa toistakin mukaan.

Kaikkiaan rata oli paljon paremman tuntuinen selkään, vaikka ulkopuoliset sanoi ysikympinkin olleen hyvä. Se laukan pyöriminen on jännä miten se vaikuttaakin niin paljon ;)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Niinisalon kenttäkisat, estekisat ja arkea

Hei pitkästä aikaa!

Mitäs meille kuuluu ja miten ne kisat ovat menneet?
Meille kuuluu oikein hyvää! Rasse on pysynyt kunnossa ja ollaan päästy kisaamaan ainakin yhtä paljon mitä koko viime kaudella; ja mikä parasta ei ollenkaan huonoin tuloksin. Ulkokisoja on ollut 3, joista kahdesta ruusuke ja yhdessä ensimmäinen ei sijoittunut.
7.5.
Aloitetaan Niinisalon kenttäkisoista, joista on aikaakin pian kulunut jo kuukausi. Lähdimme matkaan Mapen ja Sepin kanssa lauantaina aamulla, sillä koulustarttimme oli vasta kolmen aikaan. Rasse koki nuoruuden tuulahduksen ja oli hankalahko jaboilla ja sai olla aika skarppina sen kanssa..:D Kouluverkassa se oli tosi kivantuntuinen ja itse suoritus myös, saatiin 62,8%! Paperissa oli seiskoja ja jopa 7,5 ja olin tosi innoissani, jestas meillä on oikeasti mahdollisuuksia vielä sijoituksiin asti! Myös pientä painetta, mutta lähdin pää kylmänä estekokeeseen. Onneksi, sillä ratsastin tasaisen radan, jossa Rasse pelasti pari puomia ja lopulta lähdimme 14. maastoon!



Lauantaina huonosta sääennusteesta huolimatta sää oli juuri sopiva ja vettä tuli ihan vähän. Sunnuntaina sitä tulikin sitten enemmän... Onneksi pohjat kuitenkin pitävät ja ovat paremmatkin sateen jäljiltä, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Katsoimme aamupäivän muita maastoja ja omani oli vasta kahden jälkeen. Rasse tiesi tasan tarkkaan mitä oli tulossa ja jaballa oli kuin "koomassa" ja heti ulospäästyään korvat höröllä kulki ryhdikkäänä. Verkassa se oli vähän hitaan oloinen, mutta hypyissä se oli menossa ja terävänä. Lähtö onnistui ja itse ratakin, onneksi maastossa ei tarvi olla tyylipuhdas, jotkut paikat tuli huonohkoihin paikkoihin, mutta Rasse toki tällaisilla esteillä hoiti mallikkaasti ja ei ollut moksiskaan. Mutta voi että meillä oli kivaa! Nousimme pari sijaa maastossa ja lopulta olimme 11./54. :)




Sitten palataan yli kuukauden päähän, 7.5. asti. Silloin olimme seuramme kisoissa hyppäämässä 90cm ja ensimmäisen metrimme. Lähdimme jälleen matkaan varakyydillä (<3) ja tämä oli ensimmäinen kerta kun olin omillani kisoissa, Monna ei päässyt mukaan ja Mape auttoi sen minkä ehti. Verkassa tuli pari huonompaa lähestymistä, jolloin mun piti seisahtua hetkeksi miettimään mitä mun pitää tehdä toisin. Jatkoin ja pyöritin laukan paremmin kaartaessani ja sitten alkoi sujua taas. Otin vielä ennen radalle lähtöä hypyn pystylle ja sitten menin valmistautumaan. Rata oli tosi simppeli, pari vaikeampaa lähestymistä eikä yhtäkään suhteutettua. Rata meni uusintaan asti hyvin, kun keilasimme sinisen okserin ja mulle tuli ihan blackout minne seuraavaksi. Pysäytin, tuumasin hetken ja jatkoimme taas. Radan jälkeen ei edes harmittanut ja pohdinta oli jo seuraavassa radassa. Startti oli aika pian ja kävelyn jälkeen otin parit hypyt ja sain jätettyä Rassen hyvin vähän irti esteistä.


Nämä kuvat c)Minna Etelämäki


Sarjan B-osa ja sininen okseri näyttivät ihan jäätävän isoilta, mutta Mape tuli lohduttamaan ja tsemppaamaan että sarjan A-osa on niin pieni että sen takia jälkimmäinen näyttää isommalta. Ja että pappa hoitaa kyllä homman kotiin. Ja niinhän se hoiti. Rata oli ehdottomasti parhaimpia ellei paras siihen asti. Lähestymiset onnistui, kun laukka oli aktiivinen ja luokkaan sopiva. Rasse oli vain niin valtavan hieno!




Lopulta sijoitus metrin radalla oli 3. :)
Viime viikon keskiviikon kisoista kerron myöhemmin, kun saan kuvat. Arki on pyörinyt myös hyvin, Rasse on saanut sopivasti massaa ja sen karva kiiltää. Olemme maastoilleet paljon vaihtelevilla lenkeillä, pohjilla ja seurassa. Rasse on myös päässyt opettamaan nuorempaa tyttöä esteratsastuksen saloihin ja ovat yhdessä menneet jo ihan esteidenkin kokoisia jumppasarjassa :) Zindi on kuin tankki, kun se ei edelleenkään ole päässyt normaaliin treeniin erinäisten syiden takia ja jestas tuon hevosen kanssa on ollut epäonnea, oikeasti. Nyyt ei edes mitään vakavaa ole ollut mutta useampia pikkujuttuja, jotka kuitenkin vaikuttavat treenaamiseen. Ehkä se siitä vielä..

lauantai 7. toukokuuta 2016

Koulukisat, kenttävalmennukset ja RASSE 20V

Viime postauksesta on niin kauan aikaa etten halua edes käydä katsomassa. Nyt ihan yht'äkkiä tuli vain fiilis kirjoittaa ensimmäisen kerran viime postauksen. Paaaljon on tapahtunut, hyvässä mielessä kylläkin! Olemme tässä nyt aika paljon treenattu aktiivisesti, 18.-26.4. väli oli aika intensiivinen.



Treenasimme yllä mainitun ajan Monnan silmien alla sileällä ja viikonloppu menikin Niinisalossa meidän (Sorsa) kenttäporukalla, josta tämän postauksen maastarikuvat ovat! Kiitokset Janika Paukkuri :) Kouluvalmennuksista ei ole kuvia, mutta treenasimme kouluohjelmia, jotka menin 26.4. tallimme koulurataharkoissa. Kävimme tuolloin ja varsinkin viimeisen viikon aikana paljon maastossa, että Rasse saa mahdollisimman paljon monipuolista liikuntaa ja aikaa myös aivojen levätä. Porukalla ja yksin, ja säät ovat mitä parhaimmat, kun ei ole ötököitäkään!

Kerran kävimme baanailemassa peltotiellä porukalla ja silloin sain todella kokea, miten kovaa täykkärillä pääseekään, tai vieläkin kovempaa se olisi mennyt varmasti, mutta tila siihen tuntui loppuvan liian nopeasti niin pysyimme vähän hiljaisemmassa tempossa. Rasse oli kovin tyytyväinen itseensä ja sain taas hieman rohkeutta lisää itsekin, että se ei kaadu. Kaikki nämä ongelmat ja "pelot" ovat oman pääni sisällä.


Näin paljon haudalla hypätään ;)
Lauantaina lähdimme matkaan kohti Niinisaloa hieman monimutkaisella kokoonpanolla, Mapen yhdistelmällä kuskattiin Rasse ja, minä, Monna ja pieni auto tultiin perässä. Zindi, kun oli silloin saikulla poskiontelotulehduksen takia niin se jäi kotiin tai hermovapaata Rassesta, ken tietää ;) Oma ryhmäni oli myöhemmin, joten lähdimme Rassen purkamisen jälkeen maastoon katsomaan muita ryhmiä. Tajuisin matkalla etten tosiaan ole ikinä hypännyt Niinisalossa itse, esteet ja reitit ovat vaan niin tutut jo useiden kertojen hoitajana ja kuvaajana olemisen jälkeen. Isommat esteet tuntuivat ihan järkyttäviltä maasta, mutta selkään päästyäni olisin voinut tulla mitä vain. Mä olin vähän varovainen ensimmäisenä päivänä ja ratsastin alitempossa varoessani juuria jne. Rasse mua ihanan turvallisesti ja kokeneesti vei kaikesta yli, ensimmäinen pysähdys tuli vedestä pois olevalle tukille, kun mulla ei yksin kertaisesti fysiikka ja taito riittänyt menemään kevyeen istuntaan askeleessa ylämäkeen ja Rassa hyvin pysähtyi, että ei tätä näin mennä. Juuri tämä piirre tässä hevosessa on kaikista upein, se menee yli aina, mutta tällaisissa kohdissa se toteaa, että kokeile uudestaan. Sain Paavolta vinkit ja mentiinkin sitten hyvin yli.

Illalla meillä oli Rassen synttärit ja itku siinä pääsi useammalla kuunnellessa tämän hevosen tarinaa ja saimme hienon keskustelun kenttäratsastuksesta ja mm.tunne reaktioista (musiikin tuleminen päähän juuri ennen starttia), pelkäämisestä, ammattilaisetkin saattavat ajatella maastokokeen verkassa tai lähdössä "mäkuolenmäkuolen" ja ykkösen jälkeen "täääää on mahtavaaa! VUHUU". Toinen valmennusporukka nimenomaan oli pitänyt teoriatunnin juuri ennen tilaisuutta ja saivat kuulla "insidetietoa" mitä se oikeasti on ja että pelkääminen on nomaalia eikä millään tasolla hävettävää. Ja Rasse, se on niin rakas.Monelle.



Toinen päivä meni paremmin, tai siis ratsastin rohkeammin ja niin saatiin meno sujuvammaksi. Mulla oli/on myös paineita saada tavallaan kaikki näkemään Rassen hienous ja että hei mä osaan kyllä, mun pitää vain ekana päivänä saada varmuutta. Mentiin vähän erilaisia tehtäviä ja "vähemmän teknistä" ja enemmän rataa. Tultiin sama helpon tehtävä kuin lauantaina, mutta nyt sain sen  ratsastettua vielä sujuvammaksi. Sunnuntain lähes kaikki tehtävät näkyy gopro-videolla ja pari pätkää erikseen videolla. Olin tyytyväinen, mutta en niin että olisin ollut yhtä hymyä. En osaa sanoa oikein syytä miksei sillä periaatteessa muussa kuin istunnassa olisi ollut tällä hetkellä isompaa korjaamista eikä siinäkään nyt kuitenkaan. Alashypyissä mun pitää muistaa on flippauksen lisäksi jättää käsi alas eikä vetää "tasapainottaakseni" kohti omia korviani..








 Koulurataharkat tiistaina meni alkuun katastrofaalisesti, sillä saavuimme maneesiverkkaan minä litimärkänä ja jäässä, Rasse kamalasta säästä nyrpistyneenä. A meni sitten sähläyksenä ja sen läpi menemisenä, mutta seuraavaan ohjelmaan nollasin tilanteen ja saatiinkin n.62%! Mä oon näköjään ollutkin siirtämättä koneelle videoita ja tyhjentänyt kameran muistikortin niin materiaalia sieltä ei ole.

Mä tulin itseasiassa juuri meidän seuran estekisoista joissa mentiin 90&100cm ja tulokset eivät olleet yhtään pöllömpiä, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Rasant <3