Lähes sinivalkoinen

-Jos olisin ratsastanut maalilinjan yli.

Blogi on pitänyt pitkän tauon enkä nytkään kirjoita kattavaa postausta, mutta halusin tulla jakamaan eilisen kisoista vähän materiaalia :) Menimme siis 80cm ja 90cm, sillä pieneen maneesiin kisakauden alkuun 100cm olisi ollut vähän liikaa ja Monna ei ollut paikalla. Tiesin, että nämä on sellaisia korkeuksia joista tulisi selvitä.

Olin radan rakennuksessa ja radalla töissä ennen omaa starttiani. Radalle rakentui lyhyitä, että pidempiä lähestymisiä ja jos puomia ei halua mukaan niin ei ole varaa lähestyä huonosti ;). En katsonut oman ratani linjoja, ja se koitui kohtaloksi. 80cm verkka sujui hyvin, sain miettiä tarkasti lähestymistä verkkapystylle (radalla este 2, 80cm video alkaa vasta siitä), sillä siihen sai tultua hyvin tai huonosti kaaretta muutamalla. Rasse oli ihan superhyvin menossa ja tarkka jaloistaan niin pelastikin monta tilannetta, kun en aivan optimaaliseen paikkaan ratsastanut. Verkkaokserille (yl. kuva) sain hyviä lähestymisiä ja olin tyytyväinen. Ratsastettiin verkkaryhmästämme ensimmäisenä, joten saimme jatkaa aika nopeasti hengähdystauon jälkeen. Video alkaa siis vasta 2. esteeltä. Lähestymiset sujuivat hyvin, kun sain hyvän rytmin alusta asti. Rasse oli tarkka ja päästiin ratsastamaan aikaa toiseen vaiheeseen. Jätin sen vähän irti esteistä ja voi että tuntui selkään mageelta tällainen moodi! Viimeiselle kaarroin vähän lyhyemmin ja sekin selvittiin, mutta sitten en tiennyt että maalilinja meni eri paikasta. Ja menetimme johtopaikan.

90cm meitä oli kaksi ja ratsastin jälkimmäisenä. Verkkahypyt sujui jälleen hyvin, mutta kyllä takaraivossa ärsytti tuo edellisen korkeuden moka. Se kylläkin nosti tsemppiä, mulla on vielä mahdollisuus voittoonkin. Alkurata oli sujuva, tiesin 4-5 linjan olevan lyhyt (16,5m), mutta kokemuksen puute aiheutti pienen mokan. Edelliset treenit olen saanut rohkeista itseäni, että olen saanut 17m neljä ja viikko sitten sain vasta hyvän tatsin maastaritreeneissä enkä nyppinyt. Nyt en ottanut tarpeeksi kiinni ja Rasse otti pystyn alas. Loppurata oli kyllä hieno, harmitti niin valtavasti, että en pystynyt olemaan tyytyväinen, kun vasta eilen illalla myöhään katsottuani radat monta kertaa läpi. Olihan tämä aika hyvä kisakauden aloitus, nyt vaan rutiinia alle niin ehkä nollia ja sitä kautta sijoituksia alkaa tulemaan :)

Tämä on kamalan ruma kuva meistä, mutta vähän fiiliksiä viime viikolta :)

~200. postaus, lumirallia pallon kanssa ja ilman!

Eilen ja tänään on maastoiltu moneen otteeseen, vietetty aikaa mahtavien ihmisten kanssa (hevoset tottakai osana ;)) ja tehty kaikkea talleilla mitä keksiikään. Esimerkiksi Humppa 2v pääsi pelaamaan jälleen futista!

Olin siis pe-la Hallan ja kumppanien luona ja äsken palauduin "kotitallilta". Eilen ratsastin Hallan kentällä ja fiilisteltiin hölkkäilemällä ympäri kenttää. Tänään toimimme aamutallin jälkeen johtoratsukkona Humppa 2v:lle. Voi että miten järkevä se on! Toisin kuin H 11v... Humppa toisiaan tuli meidän perässä tosi nätisti ja käyttäytyi ihan älyttömän hyvin puoliverivarsaksi :) Silloin kun se tuli Saksasta niin se oli kyllä kiltti, mutta vähän varautunut ja arka, nyt se on ihan ääripää ja emme todellakaan silloin uskaltaneet ajatella, että käymme itse siellä selässä ensimmäisenä ja tällaisella menestyksellä! Mä odotan innolla, kun tämä saa lihasta ja pääsee oikeasti hommiin ja varsinkin, kun se on itseni alla joskus!

Saattelimme lapsen kotiin ja lähdimme kahdestaan Hallan kanssa maastoon. Anu ja Hannele neuvoivat minulle reitin, joka johtaa suoraan laavulle. Halla oli kamalan nihkeä kotoa poispäin menemään ja mielessä kävi myös, että onko se jostain kipeä. Ei ollut ainakaan enää, kun teimme laavulla uukkarin kohti kotia! "Jouduimme" hölkkäillä rauhallisesti aika paljon, sillä tilsat olivat riesanamme (ja estivät tämän päiväisen maaston Rassen kanssa, arhg!) . Luulen vähän, että tilsatkin veivät ruunan menohaluja. Menimme siis pelkkää peltoa pitkin muiden tekemiä polkuja pitkin kunnes pääsimme metsän laidalle ja jatkoimme jälkiä pitkin ja löysimme todella helposti maastoesteradan ja laavun. Oli kyllä aivan super ihana reitti!

Tosiaan, H heräsi päästessämme radan reunalle ja entisestään, kun tajusi pian kääntyvämme. Normaali reitti, jota käytämme yleensä on nyt hakkuupaikka, joten sitä ei porukka ole kovinkaan käyttänyt ja Halla tiesi palaavansa samaa reittiä.. Se hölkkäili itsekseen ja oli valtavan onnellisen näköinen. Laukkasimme pienen pätkän rauhallisesti pellolla ja nautin niin paljon- tuo hevonen on vain niin rakas minulle <3

Kun palauduimme kotiin, raukka oli talviturkkinsa ja lämpimän sään takia hikinen ja joi tallissa monta litraa lämmintä melassivettä ja jäi kuivattelemaan loimen alle, kun lähdin putsaamaan varusteita. Huomasi muuten, että kyllä hyvillä tuotteilla saa niin kiiltävää jälkeä aikaan varusteisiin, että putsaaminen oli ihan ilo! Kiiltämään jäi siis kolmet suitset, kahdet panssarit ja martingaalit sekä ajo-ohjat. Sillä välin naiset liikuttivat Väinön reellä ajellen sekä joutuessani lähteä Häjy jäi reen eteen. Kuulin, että Hiili oli päässyt vielä iltapäivällä samalle lenkille mitä teimme Hallan kanssa aamulla. Ihanat hevoset!

Kyytini lähti siis jo odotettua aiemmin kohti Kurikkaan ja jäin tallille. Plussakeli esti meidän ihanan maastoretken, sillä Rassella ei ole tilsakumeja ja muutenkin olisi riskialtista lähteä vanhalla hevosella liukastelemaan. Päädyimme käppäilemään tiellä ja Rasse tuntui onnelliselta edes tällaisesta pikku retkestä. Zindi pääsi kävelemään puoleksi tunniksi maneesiin ja se oli aivan pöljä. Ei typerä, sillä sain koko ajan pitää riimunnarua toisessa kädessä, mutta se hölkkäili ja loikki ja pomppi. Villi ja vapaa- ainakin lähes!

Huomenna Rasse saa pomputella vähän ja Zindi pitää vapaan. Aamusta iltapäivään lähden hoitajaksi Mapelle ja Sepolle heidän aluevalmennuksiin NURKille ja hepat saa liikuntaa sen jälkeen :)

Kohti kevättä ja kisakautta

Moi! Ihana auringonpaiste ja lumimäärä ovat hemmotelleet hevosihmisiä ja monet ovat tämän käyttäneet hyödyksi maastoillen. Toisaalta lisääntynyt auringonmäärä on tuonut lisätsemppiä ja monet ovat valmentautuneet kisakalenteria jo suunnitellen ja talven tekniikka- ja jumppatehtävät alkavat hahmottua enemmän ratatreeniksi kisakorkeudella.

Näin myöskin meidän tallilla ja osittain myös omassa treenissä. Olemme vihdoin päässeet treenaamaan enemmän ja olemme päässeet treenaamaan rataa. Lisäksi olemme saattaneet hypätä toisen kerran samalla viikolla kevyesti ja osallistuneet kouluvalmennukseen. Mun loma on ollut hieman aikataulutettu ja nytkin aamupäivä meni suunnitellessa loppuviikkoa ihan paperille luonnostellen. Se kuitenkin kannatti nimittäin nyt pääsen kahdeksi päivää Hallan ja kumppanien luo ja sitten viikonlopun molempina päivinä Z&R kanssa touhuamaan sekä sunnuntaina hevosenhoitajaksi NURKille, ei paha! Poikettiin vähän aiheesta, mutta siis kiireisen lomankaan aikana ei ole ollut aikaa eikä intoa kirjoittaa blogia niin mennään vähän taaksepäin.

Pari viikkoa sitten valmennuksessa hypättiin Monnan saikun jälkeen rataa ja löysimme aika hyvän moodin! En enää ratsastanut taaksepäin, vaan eteenpäin ratsastuksella paikat löytyi automaattisesti. Yhdellä ihan normaalilla okserihypyllä tapahtui kuitenkin jotain ja luulin lonkkani kramppaavan. Se kipu jatkui, mutta hyppäsin vielä yhden radan 80-85cm korkeudella. Kipu radan jälkeen oli jo sietämätön ja pienen hölkkäilyn jälkeen tulin selästä alas ja yritin kävellä maasta. Siinä olin lähes viikon pois tallilta, mutta sitten kipu vain lähti ja pääsin jälleen seuraaviin treeneihin. Nekään eivät menneet yhtään huonommin, itseasiassa parhainta ratsastusta mitä minulta on nähty. Tein rohkeita päätöksiä paikkojen suhteen (=esim. isolle okserille uskalsin hypyttää kauempaa, sillä yhden askeleen ratsastaminen olisi johtanut kieltoon/ läpimenoon) ja muutenkin en nyppinyt ollenkaan taaksepäin. Tulimme myös pitkää vesimattoa ja nekin meni poistiehensä :) Ratakin oli kuitenkin 80-95cm sarjoineen ja erikoisesteineen!
Alla oleva video on muutama viikko sitten otettu, kun Mape hypytti meitä :)

Treenit jatkuivat kolme päivää myöhemmin perjantaina, jolloin rakensimme yhden pystyn ja yhden okserin, molemmat kulmankatkaisulinjalla. Ajelimme siinä rataa pari kertaa alkuverkkahyppyjen jälkeen ja sain ratsastettua kulmasta esteelle joka kootummin kolmella tai rohkeammin kahdella ja kaikki sujui. Lauantaina jatkettiin sitten superfiiliksillä Pirkko Herdin kouluvalmennukseen.
 
Teimme vieressä olevaa tehtävää kaikissa askellajeissa vähän soveltaen hevosen tason mukaan ja eri askellajeissa hieman eri tavalla. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen siirryimme salmiakille käynnissä. Teimme aina kärjissä "puolikkaan" takaosakäännöksen. Minulle ne ovat aina olleet vähän vaikeampi liike ja sitten en niitä ole jaksanut/halunnut yrittääkään, joten alussa muutamat meni vähän hakemiseen.

Kun kaikki suoriutuivat edes, joten kuten jatkoimme ravissa. Vain juuri ennen kärkeä pehmeä nopea siirtyminen käyntiin, käännös ja napakasti raviin. Ja se todella piti olla hyvä siirtymä :P

Ettei liian helpoksi mennyt niin lähdimme tulemaan tätä kokonaan ravissa. Ihan takaosakäännöstä kärjessä ei tarvinnut tehdä, mutta lyhentää ravia niin, että kärki meni tasapainoisesti, mutta tahdikkaassa ravissa. Hevosen piti olla jalassa ja pelkästään kättä ei voinut käyttää. Ulkokädestä piti hellittää, että hevonen saa tilaa kääntyä, mutta sitä ei saanut unohtaa täysin. Ja sisäkäsi ei saanut olla jäykkä. Ja sitten käsky kävi tulla laukassa! Kärkeen piti saada laukka todella lyhyeksi, mutta mahdollisimman ponnekkaaksi. Oi että tämä olisi ollut mahtava kokea jonkun kouluhevosen selästä, mutta ei täykkärinikään yhtään hullumpi ollut! Teimme nämä kaikki ajan kanssa molempiin suuntiin ja kokoavan laukkatehtävän jälkeen annoimme hevosten venyttää kaulaansa istuessamme kevyessä istunnassa reippaassa, rennossa laukassa. Tyytyväisiä hevosia pärski silloin :) Loppuraveissa Rasse oli todella rento ja kivantuntuinen ja sai kehuja monesta suuntaa. On se helmi <3